Huomenta työ- ja koulumatkalaiset, moni varmaankin istuu tällä hetkellä junassa?
Vietän itse nykyisin paljon aikaa junassa istuen. Junamatkustaminen on mielestäni rentouttavaa, se on ikään kuin aikaa, jolloin voi olla vaan. Voi nautiskella olostaan ja matkustaa kohti päämääräänsä. Voi ottaa kirjan käteensä ja unohtaa kotona odottavan pyykkivuoren tai kuunnella Tampereelta Helsinkiin repeatillä omaa suosikkibiisiään. Parasta on kuitenkin maisemien katseleminen. Tampere-Helsinki-väli alkaa olla minulle jo niin tuttu, että ikkunasta bongailee kerta toisensa jälkeen tutuksi tulleita taloja, maatiloja, peltoja.
Erään kirjan luettuani taitaa maisemien ihastelu kuitenkin hetkeksi jäädä vähemmälle. Ties mitä ikkunasta saattaa nähdä. Paula Hawkinsin Nainen Junassa teki nimittäin vaikutuksen; se oli lukukokemus, joka ei aivan heti unohdu.
Oi Rachel, Rachel, Rachel. Tuskinpa osasit aavistaa millaiseen seikkailuun joudut, kun aamu toisensa jälkeen katselit Lontooseen matkatessasi siinä eräässä talossa asuvaa pariskuntaa ja kuvittelit mielessäsi heille täydellisen elämän. Eräs junamatka muuttaa kaiken, kun näet jotakin, joka rikkoo illuusion. Eikä tästä kulu kuin hetki, ja pariskunnan nainen katoaa. Mitä tapahtui? Onko Rachelilla avaimet ratkaisuun? Otetaanko Rachelia tosissaan?
Rachelin lusikka on pian sopassa mukana ja tarina vangitsee lukijan matkaansa. Luin kirjan alusta loppuun yhdellä haukkauksella ja sen jälkeen suorastaan pakotin Matinkin lukemaan sen. Matti kuvitteli ilmeisesti tarttuvansa tyttöhömppäteokseen, mutta niinpä vaan vierähti Masankin sunnuntai-ilta kirjan parissa. Tätä ei vaan yksinkertaisesti malta laskea käsistään! Ostin pokkarin Kirjamessureissultani ja testattu on, se sopii erinomaisesti myös junamatkojen ajankuluksi.
Onko joku muuten ehtinyt jo nähdä kirjan pohjalta tehdyn elokuvan?
Torstaiksi on taas jo junaliput hankittuna. Täytynee hommata uusi kirja luettavaksi, jottei vahingossakaan tule vilkuiltua ulos ikkunoista.. ;)