Sinä, joka olet Curiouser & Curiouserin seurassa matkannut jo jonkin aikaa, saatat muistaa, kuinka kivikkoinen alkumme Speedyn kanssa oli. Ryppyjä rakkauteen ilmestyi heti ensimmäisenä yhteisenä päivänämme, kun Speedyn vetoketju irtosi käteeni ja jouduin katkeria kyyneliä vuodattaen toimittamaan sen osaaviin käsiin, Ranskaan asti. Lopulta kohtasimme jälleen ja yhteiselomme on siitä lähin sujunut varsin moitteetta.
Lukijani, joka pysytelköön nyt toivomuksestaan anonyymina, lähetti minulle jokin aika sitten sähköpostia ja tiedusteli hieman Speedyn hyvistä ja huonoista puolista. Hän on juuri hankkimassa itselleen ensimmäistä merkkilaukkuaan, ja haluaakin punnita nyt vaihtoehtojaan tarkasti. Tässä hieman minun mietteitäni Louis Vuitton Speedy 35 Damier Azurista.
Itse jahkailin Speedyn hankkimista valehtelematta noin kolme vuotta. Pariisin matkallani vierailin Vuittonin ovilla parikin kertaa ja mietin pääni puhki sitä, kuinka hölmöä omalla kohdallani olisikaan laittaa monia satoja euroja yhteen laukkuun. En kuitenkaan saanut laukkua mielestäni pois. Kun sitten eräänä ihanana päivänä bongasin Xenian myyvän omaa Speedyään, päätin, että nyt tai ei koskaan. Jo pelkästään Xenian blogin perusteella olin täysin varma siitä, että hän oli kohdellut laukkua kuin aarretta ja olinkin äärimmäisen tyytyväinen laukun kuntoon, ja noh, aivan kaikkeen siinä. Speedystä on tullut käytetyin työlaukkuni, sillä kokonsa puolesta sen sisuksiin ei mahdu aivan koko elämä, vaan se kaikista tarpeellisin. Pieni tilaihme se siitä huolimatta on.
Speedyssäni mukana kulkevat päivittäin niin iPadini, lompakko kuin kalenterikin (ei, ehei, kunnon tuunattu kalenteri sen olla pitää; puhelimen kalenteri ei ole minua varten..), puhelin ja Tangle Teezer, sekä kaikki se pikkusälä avaimista huulipuniin mitä naisen käsilaukusta useimmiten löytyy. Laukussa onkin myös metallilenkki avaimia ja erillinen pikkutasku juuri pikkutavaroita varten. Tämän lisäksi laukussani kulkee AINA tilanteesta riippumatta mukana myös kamera.
Speedy 35 kätkee sisuksiinsa siis yllättävänkin paljon tavaraa, mutta toki siitä niitä heikkouksiakin löytyy. Aloitetaan vaikkapa kahvoista. Kannan laukkua lähes poikkeuksetta olallani, mutta Speedyn lyhyet kantokahvat eivät tätä luonnollisestikaan salli. Olen kuullut myös laukun vetoketjuongelmista ainakin neljältä eri taholta, ja itsekin jouduin siis juurikin tämän kyseisen valmistusvian uhriksi. Kuukausien korjausreissu takuuna Ranskaan kuitenkin kannatti, ja nyt vetoketju on uuden veroinen (kirjaimellisesti, sillä vedin poikkeaa väriltään täysin muista, jo ajan myötä patinoituneista nahkaosista). Myös hinta on tänä päivänä melko suolainen; laukun olisi kotiuttanut vielä hieman reipas vuosi sitten (?) alle 500 eurolla (muistanko oikein, että hinta oli jossakin vaiheessa 495?), nyt hinta on kiivennyt tuosta jo melkoisesti ylöspäin. Tämän vuoksi tiedänkin jo melko varmasti omalla kohdallani sen, että toisen LV:n laukun hankkiminen on aivan mahdotonta (..paitsi lottovoiton osuessa kohdalle).
Hankintaani en ole kuitenkaan sekuntiakaan katunut, ja pelkoni siitä, että Speedyjä kävelisi vastaan joka toisella, on osoittautunut täysin turhaksi. Vaikka Speedy varmasti yksi LV:n tunnetuimmista ja suosituimmista laukkumalleista onkin, en ole moneenkaan vastaavaan ainakaan Tampereella törmännyt. Vaikka sekään ei tosin minua haittaisi; Speedy oli minun unelmani ja nyt ylpeänä kannan sitä käsipuolessani. ♥
// Louis Vuitton’s Speedy 35 was my dream for a long time and finally this summer, I got it. Now after several happy months together, I have fallen in love with it even more. Speedy is the perfect bag for my everydayoutfits and just big enough to carry all my important things in it. Loving it. ♥
