On meinaan ollut vähän jännä päivä mulla tänään. Huh. Kertoko Noora teille jo, kun me jouduttiin ihan hirveeseen sadekuuroon päivällä? Ei sillä, että näin pörröiselle turkille sadevesi vain tekisi hyvää, mutta kyllä mää vähän ihmettelin, kun Noora napsi vaan asukuvia ja mua jännitti ihan kauheasti siinä myrskyssä. Onneksi päästiin pian kotiin ja sain myllätä Nooran ja Matin mustan sohvan täyteen koiran karvoja, kun yritin kuivatella turkkiani.
Eikä siinä vielä kaikki, Sakarille meinasi nimittäin käydä köpelösti. Sakari-seepra on mun lempparilelu, Matti toi sen mulle vasta vähän aika sitten reissuiltaan tuliaiseksi ja nykyään osaan jopa sen nimen niin hyvin, että tuon Sakarin paikalle aina, kun Noora ja Masa sitä pyytävät (kyllä, olen harvinaisen söpö, mutta myös älykkyysosamäärältäni halutessani kovin pätevä). Noh. Eilen meillä kävi kylässä se Igori, Nooran siskon koira, joka on kyllä ihan hauska ja vekkuli, mutta ihan liian menevä mun makuuni. Ja tänään mä sitten sen huomasin. Sakari oli vaurioitunut. Pumpulit vaan pursus ulos. Etujalasta. Tiedätte varmaan mitä rikkinäisille leluille usein käy..
Yritin kovasti, että Noora ei huomaisi tätä vaurioitumista, mutta jäin lopulta kiinni, kun pumpulia löytyi jo mun hampaiden välistä. Niinpä Noora otti Sakarin käsittelyynsä ja suoritti vaadittavat toimenpiteet.
Noora pelasti Sakarin hengen vaativassa operaatiossa, jota en saanut edes seurata kovin läheltä. Pääasia on, että Sakari-seepra on taas toimintavalmiudessa ja sai toivottavasti pitkän jatkoajan. Huh. Ihan liian jänskä päivä näin pienelle koiralle.
Mutta koiranunia nyt vaan kaikille, mä ja Sakari koisitaan jo <3
Terveisin,
Kaverinne Eppu
//Eppu, our little dog, says ”woof!” to all of my readers!
