SYDÄNFILMISTÄ KEUHKOKUVIIN – ALKUVUOSI PÄHKINÄNKUORESSA

CURIOUSER & CURIOUSER | lifestyle

Sanottakoon nyt vaikka näin, että energinen starttini vuoteen 2020 loppui ennen kuin se ehti edes alkaa. Olen nimittäin tammikuun ensimmäisen viikon aikana ravannut lääkärissä ja tutkimuksissa enemmän kuin viime vuosikymmenen aikana yhteensä.

Kävimme vuoden ensimmäisen päivän kunniaksi pitkällä kävelylenkillä, jonka jälkeen venyttelin vielä normaaliin tapaan jähmeitä lihaksiani. Tunsin kyllä, että kroppa on jumissa ja jomotteleva, mutta herätessäni seuraavana aamuna järkyttävään kipuun lapojen alla ja rintakehän puolella, olin todella ihmeissäni. Pistävä kipuilu pahenikin päivän aikana niin, että se salpasi välillä jopa hengitykseni, jolloin aloin huolestua. Olo kuitenkin helpottui illan mittaan ja särky alkoi rauhoittua, joten päätin siirtää lääkäriin menoa vielä päivällä. Perjantaiaamuna heräsin kuitenkin niin kovaan kipuun, että varasin itselleni lääkäriajan välittömästi. Lääkäri huolestui kivun sijainnista niin, että määräsi minut vielä samaisena iltana sydänfilmiin infarktin mahdollisuuden poissulkemiseksi ja pian pötköttelinkin jo käyrillä. All good, huojennus oli melkoinen, kun rytmi oli tasainen ja normaali. Syke tosin hipoi pilviä, taisin hieman säikähtää tilannetta.

Edessä oli loppiaisviikonloppu, joten lääkäri kehotti minua palaamaan asiaan jos kipu ei helpota. Suurta muutosta ei tilanteeseen tullut särkylääkkeiden popsimisesta huolimatta, joten tiistaina lääkäri päätti lähettää minut vielä keuhkokuviin. Keuhkokuvilla suljettiin pois kasvainten mahdollisuutta, sydämen toimintaa tarkasteltiin toki vielä sitäkin kautta ja samalla tsekattiin, että keuhkoissa tai luustossa ei näkynyt mitään hälyttävää. Sain pian varmuuden, että kuvissa oli kaikki ok, ja jälleen istuin lääkärin puheilla. Tutkimusten jälkeen selvisikin, että vasemmman lapaluuni alueelta on repeytynyt lihas, joka nyt sinnikkäästi säteilee kipua ympäristöönsä. Homma, jonka vain aika parantaa. Todennäköisesti repeymä on pieni, mutta se on samalla aiheuttanut jumia ja lukkoja muuallekin, ja siksi olo on ollut niin kivulias.

Olen aivan suunnattoman kiitollinen siitä, että eteeni osui lääkäri, joka ei lähettänyt minua vain särkylääkereseptin kanssa kotiin, vaan otti hommakseen selvittää perinpohjaisesti, mikä minua vaivaa. Myönnän säikähtäneeni kivun kovuutta ja hengenahdistusta todella ja viimeistään siinä vaiheessa, kun aletaan puhua infarktinkaltaisista oireista, ei olo ainakaan rentoutunut. Olikin siis tärkeää, että sain itsellenikin varmuuden siitä (ja konkreettisia todisteita tutkimustulosten muodossa), että vaiva on lihasperäinen.

Täällä jatketaan siis kärsivällisesti vaivan parantelua. Reppuun kertyi heti vuoden aluksi uusia kokemuksia röntgenien ja sydänfilmin muodossa, ja tiedänpähän nyt ainakin, että sydämeni on kunnossa ja paikallaan, keuhkot toimivat ja varmuuden sain sillekin, että näyttöpäätetyöni saa hartiani niin jumiin, että niiden herättely on todella tarpeen. Fysioterapia ja säännöllinen liikunta ei ole riittänyt, joten nyt täytyy keksiä vielä jotakin extraa. Kuntoutusvaiheessa riittää rauhallinen lenkkeily ja varovainen venyttely, mutta en halua koskaan enää saman kivun palaavan.

Säikähdyksellä selvittiin, ja osaanpahan taas arvostaa kivutonta olotilaa aiempaa enemmän. Monesti terveyttään osaa todella arvostaa vasta siinä vaiheessa, kun siinä tapahtuu muutoksia huonompaan.


Kategoriat: lifestyle | Avainsanoina | 4 vastausta

HYVÄSTI KIUSANKAPPALE

CURIOUSER & CURIOUSER | lifestyle

”Mitä?”

Niin minä tokaisin, kun olin ehtinyt istua leuka- ja suukirurgin käsittelyssä vasta noin kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen hän totesi tyynenrauhallisesti, että ”hammas on nyt irti”. Olin lykännyt tätä toimenpidettä jo nelisen vuotta ja siinä penkissä istuessani minua lähinnä nauratti, kuinka nopeasti koko homma olikaan ohi. Olen aiemminkin kertonut teille kovasta hammaslääkäripelostani ja kenties juuri sen vuoksi jo pelkästään sanapari kirurginen poisto, sai minut välttelemään hampaanpoistoa viimeiseen asti. Keskustelimme asiasta kuitenkin kesällä oman hammaslääkärini kanssa yökiskojen teon jälkeen ja hän kannusti minua lempeästi tarttumaan härkää sarvista. Alaviisaudenhampaani oli jopa jo kiskojen tiellä ja häiritsi purentaani, joten tartuin rohkeasti puhelimeen ja varasin ajan Oralin Koskikeskuksen toimipisteeseen Ilkka Palloselle.

Ilkka vaikutti jo puhelimessa ammatilaiselta, jonka penkkiin voisi kovasti pelkääväkin potilas hyvillä mielin istahtaa ja koko tiistainen poistotiimi olikin niin lämmin ja ystävällinen, että he saivat minut rentoutumaan heti. Sain jopa valita mitä Spotifysta kuunnellaan! Toimenpide oli kokonaisuudessaan täysin kivuton ja käsittämättömän nopea, vaikka hammas jouduttiinkin hajottamaan ja ientä aukaisemaan, sillä sen juuret kulkivat niin hermojen vieressä.  Lopuksi ien tikattiin ja sain ohjeen purra tuppoa jonkin aikaa, jotta verenvuoto tyrehtyisi.  Sain matkaani myös kylmäpussin ja särkylääkereseptit, joten kotimatkalle suuntasin apteekin kautta. Koko reissu kesti siis puolisen tuntia.

Puudutuksen loputtua alkoi jomottelu, joka kuitenkin pysyi särkylääkkeillä hyvin hallinnassa. Poistokuoppa vuosi jonkin verran verta ensimmäisen päivän ajan, mutta nyt verenmakua ei suussa enää tunnu. Olen noudattanut kuuliaisesti ohjeita ja syönyt pelkkää nestemäistä ja sosemaista ruokaa, unohtanut kuumat juomat ja puhdistanut suutani ohjeiden mukaan. Parin päivän sairausloma tuli kuitenkin todella tarpeeseen, sillä öisin en saanut nukuttua kunnolla. Nukun aina juuri tuolla puolella, mistä hammas leikattiin, joten havahduin aina hereille, kun poski osui tyynyyn. Turvotus kaikkosi ensimmäisen päivän jälkeen ja näyttäisi siltä, että selviän operaatiosta ilman mustelmaa.

Takana on nyt kaksi hyvin sujunutta viisaudenhampaanpoistoa ja on sanomattakin selvää, että Ilkan luokse suuntaan myös sitten, kun on aika poistaa viisaudenhampaista loputkin. Seuraavana vuorossa on toinen alaviisuri, ja todettava on, että näin positiivisen kokemuksen jälkeen enää ei tarvitse pelätä sitä, millainen toimenpide on. Kukin operaatio on toki yksilöllinen, mutta oi tätä fiilistä, kun homma on ohi ja toipuminen voi alkaa. Viestien perusteella meitä hammaslääkäripelkoisia on paljon, joten toivon kovasti, että joku heistä asiaa googletellessaan päätyy juuri tämän postauksen pariin. Voi kuinka monta kauhutarinaa itse luinkaan tietoa hakiessani.

Nyt siis särkylääkettä nassuun ja kohti työpäivää – kiitos kaikille, jotka vinkkailitte minulle hyviä kasvissosereseptejä Instagramin puolelle, lisääkin saa laittaa tulemaan! Edessä on vielä loppuviikko soseruokien parissa. ;)


Kategoriat: lifestyle | Avainsanoina , | 7 vastausta