Ennen kun alat lukea tätä postausta, haluan korostaa, että kerron teille vain oman mielipiteeni. En voi yleistää, mutta voin kertoa kuinka itse koin tarinan, jota kävin todistamassa eilen illalla. Istuin Leijonakuninkaan ensi-illassa leffateatterin penkkiin nimittäin hyvin hermostuneena. Olin lukenut arvostelun laulavista digieläimistä ja pelkäsin, että yksi oman lapsuuteni tärkeimmistä elokuvista olisi onnistuttu raatelemaan julmasti. Asetin kuitenin 3D-lasit rohkeasti päähäni ja annoin fiiliksen viedä. Elokuvaa oli ehtinyt kulua parisen minuuttia, kun minä jo itkin. En suinkaan järkytyksestä, vaan nostalgian pyrähdyksestä ja liikutuksesta.
Leijonakuningasta oli pidelty hellin käsin, vanhaa versiota kunnioittaen ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa, olin jo aivan myyty digitekniikalle, jonka elokuvan aikana unohdin edes olevan olemassa. Taidokkaat ja rakkaat hahmot oli herätetty henkiin uskomattomalla tavalla. Olin keskellä luontoelokuvaa, hyvällä tavalla, jossa eläimet leijonista pahkasikoihin olivat kuin oikeita. Jo pelkästään elokuvan taidokkuus nosti kyyneleet silmiin, puhumattakaan niistä tutuista lauluista, jotka kerta toisensa jälkeen sulattavat sydämemme.
Seurueemme viidestä henkilöstä neljä myönsi itkeneensä useampaan otteeseen ja se viideskin totesi silmien vähintään hikoilleen salin uumenissa.
Olen popittanut leffan soundtrackiä jo useampaan otteeseen (Beyonce vakuutti minut Nalana!) ja elokuva on pyörinyt mielessäni paljon vielä tänäänkin. En edes ala verrata sitä alkuperäiseen piirrettyyn, mutta totean vannoutuneena Disney-fanina, että minut tämä elokuva yllätti positiivisesti. Lopulta aivan harmitti, että olin lukenut leffasta etukäteen paljon kriittisiä arvosteluja – monesti on vaan parempi mennä itse paikan päälle ja kokea leffat omalla tavallaan!
Ensi-iltamekkoni sen sijaan herätti ihastusta jo paljon instan puolella (en muista saaneeni mistään mekosta näin paljon kyselyitä!) ja voinkin vinkata nyt yhteisesti kaikille, että muutama mekko jäi vielä Veskan Vero Modan rekeille roikkumaan alehintalapun kera. Tämä heinäkuun leijona rakastui printtien kirjoon heti ja miettikää kuinka ihanan syksyasukokonaisuudenkin tämä muodostaa nahkatakin kera.
Mutta kertokaahan mitä te piditte leffasta! Lämmittivätkö Simban ja Nalan seikkailut tässäkin versiossa yhtä kovasti sydäntänne kuin alkuperäisessä versiossa? Seuraavaksi voimmekin sitten alkaa odottaa Pienen Merenneidon ja Mulanin saapumista valkokankaille. Ihanaa hemmottelua luvassa Disney-faneille siis myös jatkossa!
