OLISIKO MAKUUHUONE SITTENKIN KAIVANNUT PINTAREMONTTIA?

CURIOUSER & CURIOUSER | lifestyle

Jatkakaamme virtuaalista asuntoesittelyä makuuhuoneestamme. Tämä huone ”valmistui” muuton jälkeen nimittäin milteipä ensimmäisenä – pintaremonttia ei tarvinnut tehdä ja kaikki huoneessa olevat huonekalut löytyivät meiltä jo entuudestaan. Tässä huoneessa näkee kauniita unia. Tekstiileitä vaihtamalla huone sai nopeasti yhtenäisen ilmeen, mutta jäin kuitenkin miettimään työhuoneen muumi-intoilun ja vierashuoneen upean tehosteseinän valmistuttua, että josko tämäkin huone olisi kaivannut jotakin persoonallisempaa lähestymistapaa. Pieni pintaremontti-kärpänen taisi siis puraista ja lujaa!

Makuuhuoneessamme on hyvin hailakan siniset seinät ja vaikka sinisessä ei sävynä ole mitään vikaa, itse olisin valinnut seinille hieman näyttävämmän sävyn tai ehkäpä tapetoinut sängynpäätyä vasten olevan seinän. Ongelmaksi muodostui nimittäin se, että edellisessä kodissamme emme juuri käyttäneet sinistä sisustusvärinä ja näin ollen ainoat tähän huoneeseen tehdyt hankinnat olivatkin nuo alennusmyynneistä löytämäni tyynynpäälliset ja kevyt päiväpeitto, jotka yhdistivät lakanoiden ja seinän sävyt kauniiksi kokonaisuudeksi. Sängynpääty sen sijaan on tumman harmaa, joka hieman riitelee sävynä tumman puun kanssa, mutta onneksi edellisessä työhuoneessani ollut ruskea pehmoinen karvamatto löysi paikkansa juuri tästä huoneesta samalla rauhoittaen värisävyjen kirjoa.

 

Makuuhuoneemme on vierashuonetta ja työhuonetta suurempi, ja se jos mikä on iso plussa entiseen verrattuna. Matin vaatteet on pinottu nimenomaan makuuhuoneen vaatekaappeihin ja täällä hänellä on tilaa käyttää makuuhuonetta myös pukeutumisessa. Edellisessä makkarissamme ei tyhjää lattiatilaa juurikaan ollut! TV on sen sijaan kiinnitetty seinälle, mutta kapea tv-tasomme löysi kuitenkin paikkansa tästä huoneesta ja soveltuu täydellisesti lukemattomien kirjojen kirjahyllyksi. Edelliset asukkaat jättivät meille makuuhuoneen avohyllyn paikoilleen ja pidänkin siitä, että hylly käy kauniisti yhteen ikkunakarmien puunsävyn kanssa. Löysin myös kätköistäni täydellisesti väreihin yhteensointuvan kehyksen Epun ja Matin kuvalle ja huonetta piristämään saimme Roosan perheeltä huonekasvin, jonka he ovat itse kasvattaneet pistokkaasta alkaen. Eimi Kalusteelta viime syksynä saatu Onni-keinutuoli sen sijaan tarjoaa makuuhuoneessa rauhallisen paikan lueskella tai näpytellä tietokonetta.

Jotakin tämä huone kuitenkin vielä kaipaa. Kenties ripauksen pehmeyttä ja selkeyttä? Suurempia hankintoja en halua tehdä, mutta en lupaa ettenkö tarttuisi ensi kesänä pensseliin ja maalaisi yhtä seinää huoneen katseenvangitsijaksi. Olen melko varma siitä, että sisustusajatukset selkiintyvät ajan kanssa ja hei, onneksi kaikkea ei edes tarvitse saada kerralla valmiiksi. Mikäli työhuoneen ja vierashuoneen remppa olisi jätetty tekemättä, olisin tähänkin huoneeseen varmasti varsin tyytyväinen. Kun näin kuinka pienellä huone saa aivan uuden ilmeen, en malttaisi olla remppaamatta vielä vähän lisää..

Mutta mikä tärkeintä, pääasia on se, että makuuhuoneessa nukkuu hyvin. Kun ikkunan jättää auki, saan herätä onnellisena linnunlaulua kuunnellen. Se jos mikä erottaa rivitaloasumisen kerrostalon ylimmässä kerroksessa asumisesta.


Kategoriat: lifestyle | Avainsanoina | 2 vastausta

HATTARAINEN TYÖHUONEENI, JONKA SEINILLÄ TANSSAHTELEVAT KULTAISET MUUMIT

CURIOUSER & CURIOUSER | sisustus

Mutta enhän minä voi. Minä, pian 32 vuotta täyttävä aikuinen nainen, en voi maalata työhuoneeni seinää vaaleanpunaisella, saati valita tapetiksi sellaista, jossa tanssahtelevat kultaiset muumit kukkaniityllä. Kultaa ripottelisin muuallekin yksityiskohtiin, laittaisin esiin Parikan glittermaiharini ja hankkisin muutaman rottinkihuonekalun tunnelmaa pehmentämään. Huone olisi niin hattarainen, että uuden työpöydän ääressä ei taatusti syntyisi kuin onnellisia asioita. Enhän mä nyt voi. Vai voinko sittenkin?

Päätin, että voin. Mies antoi projektilleni vapaat kädet ja käski toteuttamaan kaikki unelmani. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Tervetuloa hattaraisen hurmaavaan huoneeseeni, jossa ajatukset ovat kinuskikastikkeella kuorrutettuja ja lattia kuin vaaleanpunaista pilviharsoa.

Arvaatteko mistä tiedän, että huoneeni muodonmuutos onnistui yli odotusten? Siitä, että miltei jokainen huoneessa vieraillut ja minut hyvin tunteva on todennut huoneeseen astuttuaan, että ”tämähän on aivan Nooran näköinen!”. Juuri siihen tällä kaikella pyrittiin. Halusin huoneen, jossa inspiroidun, tunnen oloni onnelliseksi ja joka saa hymyn huulilleni, joka kerta, kun astun huoneeseen sisään. Heitin lopulta romukoppaan kaikki ne ”mitähän muut tästä tykkäävät?”-ajatukset ja suunnittelin itselleni huoneen, josta olen unelmoinut. Muistatteko unelmakarttani, jonka raapustelin tästä huoneesta jo ennen muuttoa? Lopputulos on miltei sen kaltainen. Hitusen ehkä jopa suunnitelmaa parempi.

Työhuonettani ei olisi tarvinnut remontoida. Se oli täysin muuttovalmis uuteen kotiin muuttaessamme, mutta koin helpommaksi tehdä siellä muutaman muutoksen nyt, kun huone oli vailla huonekaluja. Totta puhuen aiemmin lastenhuoneena ollut huone ei myöskään värimaailmaltaan istunut oikein omaan tyyliimme, joten kun kerta vaaleansiniset seinät pistettäisiin joka tapauksessa piiloon, halusin ottaa ohjat heti omiin käsiini ja aloin selata läpi vaihtoehtoja tehosteseinän tapeteista.

Kodin Terrassa vastaani tuli alekorissa lojunut mustavalkoinen muumitapetti, jonka ansiosta aloin käydä läpi myös hieman näyttävämpiä tapettivaihtoehtoja. Mustavalkoinen ei omalla kohdallani tule kysymykseen laisinkaan, mutta löydettyäni Netraudasta tämän Sanduddin vaaleanpunaisen muumitapetin, näin jo sieluni silmin valmiin työhuoneen verkkokalvoillani. Samalla, kun ammattimies kävi laittamassa tapetin paikoilleen, hän myös maalasi Tikkurilan Näsiä-sävyisellä maalilla tapettiseinää vastapäätä olevan seinän vaaleanpunaiseksi. Oli hurjan haastavaa löytää maalikartalta oikeansävyinen maali tapetin kaveriksi, mutta osuin valinnassani onneksi nappiin.

Työhuoneeseeni jouduin hankkimaan myös jokusen uuden huonekalun, sillä myin suurimman osan vanhan työhuoneeni sisällöstä eteenpäin jo ennen muuttoamme. Tyyliltään huoneet eroavat toisistaan kuin yö ja päivä; edellisessä työhuoneessa valkoinen lastulevy näytteli pääosaa, mutta tässä huoneessa vaaleanpunainen yleisilme kaipasi pehmeää puuta rinnalleen. Niinpä suuntasinkin Ikeaan ja hankin piiiiitkän odottelun jälkeen (..kyseessä taitaa olla hittituote?) STOCKHOLM 2017-lipaston sekä jaloilla seisovan lankkutyöpöydän. Pöytä on tukevaa tekoa ja myönnän saaneeni siihen inspiraation vierailultamme Ivana Helsinki Housessa. Ivanalla työhuone oli kuin suoraan unelmistani ja halusin edes hitusen samaista fiilistä myös omaan huoneeseeni. Keinutuoli sen sijaan oli ex tempore-hankinta Veke.fi’n alennusmyynneistä, mutta pieni lipsahdus sallittakoon.

Huone alkaa olla valmis ja viihdyn siellä paremmin kuin hyvin. Muutamaa yksityiskohtaa lukuunottamatta kaikki on paikoillaan, mitä nyt muutaman taulun haluan vielä kiinnittää vaaleanpunaiselle seinälleni. Työpöydän vieressä olisi myös tila Suomen Voimistelutuotteen puolapuillepienet jumppatuokiot koneella istumisen ohella voisivat nimittäin tehdä hyvää.

Unelmointi siis jatkukoon, mutta just nyt, just nyt mä olen enemmän kuin tyytyväinen. Katselen hymy huulilla muumejani, jotka muuttuvat kultaisiksi auringonsäteiden osuessa niiihin. Just hyvä näin.

Pakko vielä kertoa hauska tarina tuosta vaaleanpunaisesta tyynystä, joka on nyt keinutuolin pehmikkeenä. Se oli nimittäin ensimmäinen asia, jonka ostin itselleni, kun aloin suunnitella sisustusta ensimmäiseen omaan kotiini reilu kymmenen vuotta sitten. Tyynyn värimaailma toimi tuolloin inspiraationa koko vaaleanpunaiselle yksiölleni, ja vuodet ovat vierineet, mutta ilmeisesti sisuksissani elää yhä se sama vaaleanpunaiseen hattaraan kietoutunut muumifani kuin silloinkin. Tyyny tosin on vuosien varrella vähän kärsinyt, huomasin asettaessani sitä tuoliin, että rakas Eppumme on järsinyt tyynyn kulmia hyvällä ruokahalulla reikiä täyteen. <3


Kategoriat: sisustus | Avainsanoina | 22 vastausta