Mutta enhän minä voi. Minä, pian 32 vuotta täyttävä aikuinen nainen, en voi maalata työhuoneeni seinää vaaleanpunaisella, saati valita tapetiksi sellaista, jossa tanssahtelevat kultaiset muumit kukkaniityllä. Kultaa ripottelisin muuallekin yksityiskohtiin, laittaisin esiin Parikan glittermaiharini ja hankkisin muutaman rottinkihuonekalun tunnelmaa pehmentämään. Huone olisi niin hattarainen, että uuden työpöydän ääressä ei taatusti syntyisi kuin onnellisia asioita. Enhän mä nyt voi. Vai voinko sittenkin?
Päätin, että voin. Mies antoi projektilleni vapaat kädet ja käski toteuttamaan kaikki unelmani. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Tervetuloa hattaraisen hurmaavaan huoneeseeni, jossa ajatukset ovat kinuskikastikkeella kuorrutettuja ja lattia kuin vaaleanpunaista pilviharsoa.
Arvaatteko mistä tiedän, että huoneeni muodonmuutos onnistui yli odotusten? Siitä, että miltei jokainen huoneessa vieraillut ja minut hyvin tunteva on todennut huoneeseen astuttuaan, että ”tämähän on aivan Nooran näköinen!”. Juuri siihen tällä kaikella pyrittiin. Halusin huoneen, jossa inspiroidun, tunnen oloni onnelliseksi ja joka saa hymyn huulilleni, joka kerta, kun astun huoneeseen sisään. Heitin lopulta romukoppaan kaikki ne ”mitähän muut tästä tykkäävät?”-ajatukset ja suunnittelin itselleni huoneen, josta olen unelmoinut. Muistatteko unelmakarttani, jonka raapustelin tästä huoneesta jo ennen muuttoa? Lopputulos on miltei sen kaltainen. Hitusen ehkä jopa suunnitelmaa parempi.
Työhuonettani ei olisi tarvinnut remontoida. Se oli täysin muuttovalmis uuteen kotiin muuttaessamme, mutta koin helpommaksi tehdä siellä muutaman muutoksen nyt, kun huone oli vailla huonekaluja. Totta puhuen aiemmin lastenhuoneena ollut huone ei myöskään värimaailmaltaan istunut oikein omaan tyyliimme, joten kun kerta vaaleansiniset seinät pistettäisiin joka tapauksessa piiloon, halusin ottaa ohjat heti omiin käsiini ja aloin selata läpi vaihtoehtoja tehosteseinän tapeteista.
Kodin Terrassa vastaani tuli alekorissa lojunut mustavalkoinen muumitapetti, jonka ansiosta aloin käydä läpi myös hieman näyttävämpiä tapettivaihtoehtoja. Mustavalkoinen ei omalla kohdallani tule kysymykseen laisinkaan, mutta löydettyäni Netraudasta tämän Sanduddin vaaleanpunaisen muumitapetin, näin jo sieluni silmin valmiin työhuoneen verkkokalvoillani. Samalla, kun ammattimies kävi laittamassa tapetin paikoilleen, hän myös maalasi Tikkurilan Näsiä-sävyisellä maalilla tapettiseinää vastapäätä olevan seinän vaaleanpunaiseksi. Oli hurjan haastavaa löytää maalikartalta oikeansävyinen maali tapetin kaveriksi, mutta osuin valinnassani onneksi nappiin.
Työhuoneeseeni jouduin hankkimaan myös jokusen uuden huonekalun, sillä myin suurimman osan vanhan työhuoneeni sisällöstä eteenpäin jo ennen muuttoamme. Tyyliltään huoneet eroavat toisistaan kuin yö ja päivä; edellisessä työhuoneessa valkoinen lastulevy näytteli pääosaa, mutta tässä huoneessa vaaleanpunainen yleisilme kaipasi pehmeää puuta rinnalleen. Niinpä suuntasinkin Ikeaan ja hankin piiiiitkän odottelun jälkeen (..kyseessä taitaa olla hittituote?) STOCKHOLM 2017-lipaston sekä jaloilla seisovan lankkutyöpöydän. Pöytä on tukevaa tekoa ja myönnän saaneeni siihen inspiraation vierailultamme Ivana Helsinki Housessa. Ivanalla työhuone oli kuin suoraan unelmistani ja halusin edes hitusen samaista fiilistä myös omaan huoneeseeni. Keinutuoli sen sijaan oli ex tempore-hankinta Veke.fi’n alennusmyynneistä, mutta pieni lipsahdus sallittakoon.
Huone alkaa olla valmis ja viihdyn siellä paremmin kuin hyvin. Muutamaa yksityiskohtaa lukuunottamatta kaikki on paikoillaan, mitä nyt muutaman taulun haluan vielä kiinnittää vaaleanpunaiselle seinälleni. Työpöydän vieressä olisi myös tila Suomen Voimistelutuotteen puolapuille – pienet jumppatuokiot koneella istumisen ohella voisivat nimittäin tehdä hyvää.
Unelmointi siis jatkukoon, mutta just nyt, just nyt mä olen enemmän kuin tyytyväinen. Katselen hymy huulilla muumejani, jotka muuttuvat kultaisiksi auringonsäteiden osuessa niiihin. Just hyvä näin.
Pakko vielä kertoa hauska tarina tuosta vaaleanpunaisesta tyynystä, joka on nyt keinutuolin pehmikkeenä. Se oli nimittäin ensimmäinen asia, jonka ostin itselleni, kun aloin suunnitella sisustusta ensimmäiseen omaan kotiini reilu kymmenen vuotta sitten. Tyynyn värimaailma toimi tuolloin inspiraationa koko vaaleanpunaiselle yksiölleni, ja vuodet ovat vierineet, mutta ilmeisesti sisuksissani elää yhä se sama vaaleanpunaiseen hattaraan kietoutunut muumifani kuin silloinkin. Tyyny tosin on vuosien varrella vähän kärsinyt, huomasin asettaessani sitä tuoliin, että rakas Eppumme on järsinyt tyynyn kulmia hyvällä ruokahalulla reikiä täyteen. <3