Kertokaahan minulle millaisia unia koira näkee silloin, kun pikkukarvakorvan hiustupsu nousee irokeesiksi ihan itsestään? Varmaankin melko leppoisia.

Matti nauraa aina nukkumaan mennessämme minulle, kun toivon, että makkarin telkkarista katseltaisiin jotain leppoista. En halua viimeiseksi illalla ratkoa murhamysteereitä tai katsella, kun örkit pistelevät poskeensa iltapalaa, vaan haluan nukahtaa jonkin leppoisan ja mukavan ohjelman pariin. No tiedättehän, romanttista komediaa, höpöhöpöä, jotakin sellaista. Ei kimittävää jalkapalloselostusta tai rekkakuskeja jäällä.

Tänään oli mahdollisuus myös leppoisaan lauantaiaamuun.

Kun Matti lähti aamusalille, itse keitin vielä toisen kupillisen kahvia, köllöttelin Epun kanssa sohvan pohjalla ja aloitin uuden kirjan lukemisen. Uunituoreen kirjan aloittamisessa on aina jotakin ihanaa. Kun kannen taittaa auki ensimmäisen kerran on fiilis odottava ja noh, leppoisa. Häiriötekijät on karsittu minimiin ja kirja nappaa mukaansa. Uutukaiseni ei ehkäpä ollut se kirjahyllyni leppoisin valinta, mutta Kirjavaras vei alta aikayksikön mukanaan.

Lauantaipäiväni jatkuu nyt pohtien sitä, mitä aarteita laittaisin mummulta joululahjaksi saamani Tove-purkin uumeniin. Melko leppoisa päiväohjelma luvassa siis.

Virkistävää lumista lauantaita teillekin.

// Easy like Saturday Morning. Nothing to do, just hanging around with Eppu and my new book. Sounds like the perfect plan for this snowy day-off.

Koska arkipostauksia toivotaan jatkuvasti lisää, tajusinkin eilen tehneeni suuren suuren mokan. En ole esitellyt teille vielä uusia perheenjäseniämme, jotka pitävät kosteaa leiriään työhuoneessani.

Kas tässä, Anne, Ellu ja Vesa.

Välillä oikein itseänikin hämmentää se, kuinka monesta eri asiasta blogiin oikein voikaan kirjoittaa, mutta tässä taas yksi asia josta on tullut minulle jopa harrastus- akvaariomme! Raipe-rapu ja kumppanitkin asuttavat edelleen rapulaamme, mutta kun kaipasimme hieman enemmän katseltavaa, muutti akvaarioomme pari kuukautta sitten tuo vilkas kolmikko. Ja kyllähän te nyt Vesan ja Ellun tunnette, taitaa olla pariskunnalla jo kevättä rinnassa, kun pikku-Vesoja ja pikku-Ellujakin on jo bongattavissa!

Noin, nyt tunnette heidätkin.

Toimme fisuille tuparilahjaksi New Yorkista tuon patsaan koristeeksi. Törmäsimme nimittäin samaiseen ”dum dum i want gum gum”-tyyppiin Luonnontieteellisessä museossa, joten eläinkaupasta oli tämä hieman jännähkö tuliainen kotiutettava.

Kalavaleet sikseen, uskon, että valtaosa teidän katseistanne nauliintui tuohon suloiseen tekstikorttiin akvaarion vieressä. Joulun aikana skabailitte 50 euron lahjakortista hurmaavan Johannan DecoraFrameShopiin ja tittididii, lahjakortin itselleen nappasi Jossukka87! Itsehän olen mennyt aivan sekaisin Johannan korteista ja niitä löytyy meiltä tällä hetkellä kehystettyinä joka huoneesta. Hups.

Se on torstai jo, pus ja moi!

// ”Dum dum I want gum gum”, rings any bells? Of course also our aquarium needed something cool from New York. Well, it’s not the Statue of Liberty, but at least the fish like it..