Tirautin sunnuntaina Nokia Arenalla peräti kolmesti erinäisiä liikutuksen kyyneleitä. Ensimmäinen vierähti poskelle, kun astelin sisälle katsomoon johtavista ovista ja tajusin kuinka upea, siis kertakaikkisen upea, tuo uusi areena onkaan. Seuraava tippa tuli linssiin, kun areenan kellon sekunnit valuivat nollaan ja katsomot mylvivät riemusta ja vielä mitalien jaossa liikutuin pelaajien, valmennuksen ja koko tiimin puolesta. Kova työ palkittiin ja pitkä mitaliton taipale jäi historiaan. Kerrassaan mieletön ilta, jonka muistan loppuelämäni ajan.
Pitkäänhän siinä tosin vierähti ennen kuin astelin areenan ovista sisään ensimmäisen kerran. Halusin ensimmäisen visiittini areenalle olevan tavalla tai toisella todella spesiaali ja kun Ilves kynsi tiensä pronssiotteluun, päätin, että jahas, nyt mennään! Eilen heitin vaarilta perimäni Ilves-huivin kaulaan ja suuntasin jännittämään katsomon penkkiin. Tuo huivi otetaan mukaan vain superspesiaaleihin peleihin. Viimeksi se oli mukana Hakametsän viimeisessä ottelussa, nyt tosiaan pronssiottelussa. Aika hienoja muistoja kerännyt tämä huivi matkaansa.
Ja voi sentään millaisen elämyksen areena eilen tarjoilikaan! Jännitin niin paljon ottelua, että en vielä ehtinyt tutustua areenaan sen tarkemmin, mutta onneksi MM-kisat tuovat reppuuni vielä lukuisia uusia kisamuistoja ja maltan kenties erätauolla jopa kiertää areenan ympäri. Aikas hykerryttävän jännittävä ajatus jo pelkästään sekin, että pääsen elämäni ensimmäistä kertaa MM-kisoja todistamaan paikan päällä!
Mutta eilinen ilta oli Ilveksen ja jäämme innolla odottamaan tulevaa. Tästä on hyvä jatkaa. Kiitos unohtumattomasta illasta kaikkine ilonitkuineen ja jännitysmomentteineen. Oli se hienoa, oi, oli se.
Oliko joku teistä eilen areenalla?
