NELJÄ SYYTÄ MIKSI KYLLÄSTYIN PITKIIN HIUKSIIN


MEKKO NORDIC TRICOT BY IVANA HELSINKI (*saatu)    AURINKOLASIT D&G   LAUKKU PAUL’S BOUTIQUE  (*saatu By Emka)    TENNARIT PUMA


Tarkennettakoon otsikkoa heti sen verran, että parturireissusta huolimatta hiukseni eivät vieläkään ole lyhyet. Olin kuitenkin niin kyllästynyt vielä näissä kuvissa näkyvään pitkään ja kesänkellastamaan liuhulettiini, että päätin antaa Umpun leikata siitä reilusti pois. Primen lattialle jäi hurja läjä kymmensenttisiä hiustupsuja ja samalla mieli ja olo kevenivät hetkessä. Puhumattakaan siitä kuinka hyvinvoivan näköiset hiukseni nyt ovatkaan. Lattialle jäänyttä kuivaa latvaa en varmasti tule kaipaamaan.

Matkalla kampaajalle näpyttelin instastoriesiin kyselyn, jossa hiustenleikkaamista vielä pohdiskelin, ja täytyy myöntää, että teidän tsemppinne asiassa auttoi kovasti. Reilu 70 % teistä oli nimittäin sitä mieltä, että on aika napsaista hiuksista mittaa pois. Ja niin me teimme! Nämä ovat siis viimeiset asukuvat tutuksi tulleella lookilla. Voin kertoa, että uusi vaaleampi (ja lyhyempi!) tyyli on niin paljon enemmän minun juttuni.

Mutta miksi pitkät hiukset alkoivat kyllästyttää?

Hiusten laittaminen. Pitkät hiukset ovat toki kauniit auki pidettyinäkin, mutta kun mittaa on tarpeeksi ja latva kuivaa, takkuuntumiselta ei voi välttyä ja suoristamisesta huolimatta hiukset elävät aivan omaa elämäänsä. Toki tilanteen saa pidettyä hallinnassa erilaisin hoitotuottein, mutta itse kyllästyin jatkuvaan harjailuun ja latvan siistimiseen öljyin. Monesti nostinkin pitkät hiukset vain ponnarille.

Hoitoaineen kulutus. Pitkiin hiuksiin kuluu hurjasti hoitoainetta. Omalla kohdallani tilanne oli sen verran hurja, että kuivaan latvaan joutui annostelemaan melkoisen määrän hoitoainetta ja sen vaikutusaikaa yritti venyttää mahdollisimman pitkäksi. Nopea hiustenpesu ei siis tullut kuuloonkaan, unohtamatta sitä kuinka kauan tukan kuivuminen kestikään.

Sävyn ylläpitäminen. Meille vaaleaveriköille hiusten sävyn ylläpitäminen käy työstä. Hopeashampoota kuluu ja tasaisen sävyn taikominen hiuksiin on haastavaa. Alla oleva kuva osoittaa hyvin kuinka paljon keltaisemmaksi latvani alkoi taittua tyveen verrattuna.

Vaihtelu virkistää. Tämä syy oli itselleni se kaikista oleellisin. Hiukset kasvavat joka tapauksessa takaisin jos niiden leikkaaminen alkaakin kaduttaa ja pienikin muutos hiuksissa monesti piristää niin mieltä kuin ilmettäkin. Ja hei, syksy on muutosten aikaa! Vuorokausi uusien hiusten kera on jo osoittanut sen, että vaihtelu todellakin virkistää.

Malttakaahan mielenne, pian kuvia luvassa päivitetyn syyslookin kera!


Avainsanoina | 6 vastausta

TIE RUNOILIJAKSI

Toisinaan elämän parhaat hetket tapahtuvat silloin, kun niitä vähiten osaa odottaa. Kun astuin Tarjanteen kyytiin eräänä kauniina kesäaamuna, kuvittelin pitkästyväni jo ensimmäisen tunnin jälkeen niin, että haluaisin palata maitojunalla kotiin jo ensimmäisestä satamasta, jonne paattimme pysähtyisi. Mutta voi kuinka väärässä olinkaan. Olin pakannut reppuuni mukaan niin pädin, kirjan kuin pari lehteäkin, mutta en lopulta koskenutkaan niihin kahdeksan tunnin aikana.

Maailman vanhin edelleen liikenteessä oleva ja pitkää reittiä kulkeva matkustajahöyrylaiva s/s Tarjanne kulkee historiallista Runoilijan tietä Tampereelta Virroille. Jos olisimme Matin kanssa seurustelleet 1900-luvun alussa, olisin päässyt Virtojen suunnalla asuvan siippani luokse varsin näppärästi tätä väylää pitkin. Runoilijan tie alkaa näet Mustanlahden satamasta ja päättyy Virtain laivarantaan. Kyllähän sitä nyt olisi kahdeksan tuntia seilannut pitkin Näsijärveä armaansa luokse!


AURINKOLASIT IVANA HELSINKI /SPECSAVERS (*saatu)    HATTU H&M     PAITA PARTTWO / BY EMKA    SHORTSIT H&M     KENGÄT MINNA PARIKKA


Nimensä reitti on saanut Runebergin mukaan, joka kirjoitteli Ruoveden suunnalla runojaan ja asusteli siellä nuorena. En yhtään ihmettele, että alue on Runebergiäkin inspiroinut; matkan varrella on niin paljon upeita maisemia ihasteltavaksi, että yhden jos toisenkin runosuoni alkaa näiden järvinäkymien ja luonnonmaisemien seurassa sykkiä. Samaisten maisemien vuoksi ei reppuun pakkaamilleni viihdykkeillekään ollut tarvetta. Hyvä, että edes muistin sosiaalisen median olemassaolon reitin varrella. Viihdykettä tarjosivat nimittäin muun muassa Tarjanteen aalloilla ratsastaneet hurjapäät. Vesiskootterit ja pikkupaatit oikein odottelivat Tarjanteen ohikulkua, jotta pääsisivät aalloille hurjastelemaan. Monen mökin laiturille sen sijaan kipitettiin vinhaa vauhtia ottamaan kuvia ohikulkevasta legendasta.

Kun äitini tätä retkeä alunperin ehdotti, olin todella vastahakoinen kuluttamaan kesälomapäivääni tällä tavoin. Mutta taas oli äiti oikeassa; siinä haitarimusiikkia laivan kannella kuunnellessani tajusin viettäväni juuri kesän parasta lomapäivää. Toisinaan on hyvä vain antaa seikkailumielen viedä. Ja istua maisemia ihastellen kahdeksan tuntia laivassa.


Avainsanoina , , , | 1 vastaus