Viime viikolla vietettiin virallista Euroopan Elvytyspäivää. Kuittasitko uutisen olankohautuksella? Ehkäpä se innostikin sinua kertaamaan elvytystaitojasi? Minut tuo uutinen sai muistelemaan menneitä. Haluan jakaa kanssanne tarinan vuosien takaa.

Olen joutunut tilanteeseen, jossa elvytystaitoni joutuivat koetukselle. Yhtäkkiä ja yllättäen.

Koko sen ajan, kun ambulanssi oli matkalla tapahtumapaikalle, minä tein kaikkeni. Aivan kaikkeni. Vaikka toiminkin tilanteessa kuin robotti, tiesin, että nyt on tehtävä jotakin. Minuutit tuntuivat niin valtavan pitkiltä elvyttäessäni.

Tilanne oli tällä kertaa kuitenkin niin vakava, että elvyttämisestä huolimatta mitään ei enää ollut tehtävissä. Mummuni menehtyi. Kun ensihoitajat tapahtuneen jälkeen taputtivat minua olalle ja sanoivat, että ”hyvin tehty, teit kaiken minkä voit”, sain surun keskellä samalla olla myös ylpeä itsestäni. Vaikka oli tullut mummun aika lähteä, jätti viimeinen yhteinen hetkemme minuun ikuiset jälkensä. Voitte olla varmoja siitä, että jatkossakin pidän tietoni ja taitoni elvyttämisestä ajan tasalla, vaikka kovasti toivonkin, että tositoimiin ei enää ikinä tarvitse ryhtyä. Mutta jos niin käy, tiedän mitä tehdä.

Yllättäen. Saman päivän aamuna mummu nimittäin keitti minulle kahvia ja paistoi räiskäleitä. Yhtäkkiä.

Punaisen Ristin järjestämistä Ensiapukursseista löydät lisää infoa täältä.