Meillä eletään todella tavallista arkea. Arkea, johon kuuluu molempien kahdet duunit, huomionkipeä koira, vuokrakämppä, hermojaraastavat ruokakauppakäynnit, harrastukset ja kaverit. Matti urheilee ja tekee paljon iltaduunia, minä sen sijaan käytän miltei kaiken liikenevän vapaa-ajan blogilleni. On taas myös se aika vuodesta, kun Matti suuntaa toisen työnsä perässä toiselle paikkakunnalle muutamaksi viikoksi, ja me Epun kanssa jäämme pitämään arkea kasassa. Sellaista se on, vauhdikasta ja vallatonta, mutta myös kovin palkitsevaa. Parisuhde pysyy pirteänä, kun toista ”joutuu” välillä ikävöimään.

Viime viikolla, kun Matti saapui kotiin parin päivän koulutusreissulta Helsingistä, me päätettiin Epun kanssa pistää pystyyn sadepäivän herkkulounas. Nämä pikatreffit oli järjestetty alta aikayksikön. Ystäväni kyseli yhtenä päivänä, että missä ihmeen välissä me ehdimme käymään treffeillä niin usein, mutta useimmiten ne parhaat treffit eivät vaadi mitään muuta kuin yllätysillallisen. Ne on ne pienet jutut, ihan oikeasti, jotka merkitsevät.

Tuosta mun pörröisestä apukokistani ei tosin ollut yhtään mitään apua. Se ilmeisesti mökötti edelleen sitä, että tukka kastui sadelenkillä ja pisti koko huushollin sekaisin kuivatessaan karvojaan sohvatyynyihin, mattoihin ja viltteihin. Tekevätkö teillä koirat vastaavanlaista suihkurallia? :D

Pian tortillamatskut odottivatkin jo pöydässä syöjiään. Tein pitkästä aikaa täytteeksi hunajamarinoituja kanasuikaleita, joiden kastikkeeksi heitin pannulle Santa Marian Tropical Salsa-kastikkeen. Asettelin kippoihin ja kuppeihin erilaisia salaatteja ja pilpoin kanakulhoon myös vähän avokadoa. Oman tortillani viimeistelin vielä seesaminsiemenillä.

Tortillat ovat meillä toisinaan arkiruokaa ja raaka-aineiden valinnalla pystyy paljon vaikuttamaan siihen kuinka terveellinen tai epäterveellinen ruokalaji tortillat ovatkaan. Tämä setti upposi parempiin suihin niin nopeasti, että väittäisin tässäkin pätevän tutun lausahduksen, less is more. Ja vaikka apukokkini ei niin avuksi ollutkaan, sai Eppukin Matin kotiinpaluun kunniaksi järsiä luuta.

.. jostain syystä, kun silmä hetkeksi vältti, ei luu kuitenkaan enää maistunutkaan ja keittiöön palatessani tälläinen tyyppi istui pöydän ääressä. Kuvatekstiksi sopisi paremmin kuin hyvin, että ”joko syödään?!”.

Aika mukavaa tämä elämä ihan tälläisenään. Sadepäiviä ja yllätystreffejä, koirankarvoja sisustustyynyissä ja suloista ikävöintiä, kun toinen ei ole kotona. Elämä on.

Planning to organise a surprisedate for your boyfriend? All you need is a little bit time, delicious tortillas with chicken and avocado and a little helper called Eppu in case any leftovers. Also a rainy day can be a good day.