Oli aurinkoa, oli rantasaunaa, oli grilliruokaa ja kesäseuraa, oli kalastuskisoja. Oli ihanaa, oli rentouttavaa, oli unohtumatonta. Oli viimeinen kesäviikonloppu vanhempieni kesäpaikalla.

Oikein kunnon jäähyväiset kesälle. Huomenna alkaa syyskuu ja silti viime viikonlopulta kameraan tallentui vielä näin kesäisiä kuvia.

Vietimme Matin ja Epun kanssa näin ihanissa maisemissa vain yhden yön, mutta silti, istahtaessani lauantai-iltana kotisohvalle, tokaisimme miltei yhteen ääneen, että olo ei ole ollut näin rentoutunut pitkään aikaan. Myönnän, että en ole ikinä ollut mikään mökki-ihminen tai eräpirre, mutta viime viikonloppu oli kyllä kaikinpuolin aivan täydellinen.

Ja sainpahan vihdoin heitettyä talviturkinkin niskastani. Jo oli ehkä aikakin.

Ps. Hei, mikäli haluat päästä testailemaan kesän hittituotteita, Nivean misellivesiä, klikkaile itsesi Instagramiini (@CURIOUSNOORA), jossa arvon osallistuneiden kesken aivan huikean NIVEA-tuotepaketin! ♥__♥

See you later summer! See you next year! We had the most relaxing weekend; we said goodbye to summer and enjoyed the sunny evening by the lake. When the dark and cold winter comes, these are the evenings I will look back at.

Se oli meidän juttumme. Minun ja vaarin.

Joka elokuussa osallistuimme Teiskossa järjestettäviin rannaltaonginta-kilpailuihin. Vuodet vierivät ja minä vaihdoin lastensarjasta nuortensarjaan, lopulta naistensarjaan. Ja siellä me aina kökötettiin, vaari ja minä.

Siinä missä minä vartuin aikuiseksi, alkoi vaarin kunto vuosien vieriessä  heikentyä ja yhteiset kisamme oli kisattu. Enhän minä siellä ilman vaaria olisi pärjännyt. Mitä olisin tehnyt jos kala olisi nielaissut koukun liian syvälle kitusiinsa, jos siima olisikin jäänyt kiinni puuhun tai varaonki olisi unohtunut kotiin? Lopetin itsekin kisaamisen ja vuosittainen perinteemme unohtui. Vaari nukkui pois ja onkemme pysyivät visusti käyttämättöminä.

Kunnes koitti ihana aurinkoinen elokuun aamu. Ilmassa tuoksui jo syksy. Vedin ylleni vaarin vanhan kalastustakin, nappasin onget kainaloon ja kipitin nopeasti lähtölaukauksen kuullessani karkuun kilpakumppaneitani- halusin ehdottomasti samalle laiturille, jossa vaarinkin kanssa aina oltiin.

Vaari taisi pilven päältä puhallella järvelle suotuisia kalastustuulia, sillä minä voitin. Kultaa naistensarjassa. Jestas sentään. Jonkun mielestä hölmö, tyhjänpäiväinen kisa. Minulle tärkeä juttu. Vaari olisi niin ylpeä 670 gramman saaliistani. Ja lähitalon kissatkin olivat tyytyväisiä, kun saivat syödä saaliin suihinsa.

Kyllä maistuivat muuten mitalikahvit hyvältä. Matti, alapa rakentaa palkintokaappia, ensi vuonna uudestaan! Näin ne bloggaajan salaiset harrastukset alkavat vaan pikkuhiljaa paljastua.

Ja kyllä, ihan itse laitoin madot koukkuun.

What an exciting weekend! I participated in the annual fishing-competition in Teisko, and oh boy, I won the goldmedal! How cool is that!