Kuka tietää, mihin tämä hissi on matkalla?
Huipulle, indeed! Tänään oli kesälomani viimeinen päivä ja täällä viritellään jo herätyskelloa valmiusasemiin huomista varten. Halusin kuitenkin vielä tänään unohtaa edessä siintävän arkeen paluun ja lomailla oikein tamperelaiseen tyyliin. Kyä näino, että silloin on suunnattava Pyynikin Näkötornille.
Kerrottakoon uusille lukijoille, että kärsin melkoisesta korkeanpaikankammosta. Kammo on iskenyt minulle vasta parin viimeisen vuoden aikana ja tuntuu vain pahenevan vuosi vuodelta. Olen yrittänyt voittaa pelkoni niin Eiffel-tornissa kuin Sagrada Familian huipullakin, mutta toistaiseksi nämä itsensä ylittämiset eivät ole auttaneet (onnekseni Milanossa oli kaatosade, kun tarkoituksena oli kiivetä Duomon katolle, hyi..). Munkin voimalla kipusimme kuitenkin tänään äidin kanssa Pyynikin Näkötornin huipulle ottamaan asukuvia (kyllä vain, mitä bloggaaja ei tekisikään kivojen asukuvien vuoksi..).
Ja ei, en ihan koko aikaa seissyt tuossa oven vieressä..
// Hey guys, guess what, I have been spending my last day of my summerholiday today! Argh, so boring. Well, at least summer isn’t going anywhere even though I have to wake up tomorrow at 6am. How cool is that, not. I had an amazing day today full of sunshine and good company, so bring it on Monday! I’m ready for you.
DATENIGHT WITH IGOR & ULJAS
Noora-täti on nyt vähän väsynyt. Takana on nimittäin ilta maailman vikkelimpien siskonpoikien kanssa. Olin Roosalla muutaman tunnin pitämässä pojille seuraa, mutta pojat olivat ilmeisesti ymmärtäneet asian niin, että niiden pitäisi pitää seuraa minulle. Omiin suunnitelmiini kuului rauhallinen ilta pannupizzan ja Greyn Anatomian kuudennen tuotantokauden kera..
.. mutta Dr. Igor ja Dr. Uljas sen sijaan olivat sitä mieltä, että tv:tä ei nyt tuijotella, vaan sen sijaan voitaisiin vaikka, noh, riehua..
Noin kuusi miljoona pallon heittoa, 403 kielipusua ja muutamaa luunjärsintäminuuttia myöhemmin, maltoimme vihdoin hengähtää hetken ja Noora-täti istahti kahvikupposensa kera sohvan pohjalle. Igorin painostavasta ”joko sää nyt lopetit leikkimisen”-tuijotuksesta huolimatta..
Varsin vauhdikas perjantai-ilta takana siis ja samalla meiningillä taidetaan jatkaa huomennakin. Jotakin tein kuitenkin oikein, sillä kun Roosa poikaystävineen saapui takaisin kotiin, hoitolapseni näyttivät kutakuinkin tältä…
Yeah, success!
Leppoisaa viikonloppua kaikille, tässä taas kuvapläjäys koirasöpöliinejä kerralla koko kuukauden edestä.
Nyt Zzzz.. <3