TAKKI JOUTSEN  COLLEGE CALVIN KLEIN  FARKUT H&M   KENGÄT ECCO /*saatu  PIPO ADIDAS

Olen sydänjuuriani myöten onnellinen siitä, että tämä vuosi on pian taputeltu pakettiin. Tuntuu lähinnä siltä, että olen rämpinyt vuotta eteenpäin kuukausi kuukaudelta ja odottanut sitä hetkeä, että saan sanoa vuodelle 2018 lopulliset hyvästit. Olen enemmän kuin iloinen siitä, että voin toivottaa uuden vuoden tervetulleeksi ja edessä on jälleen tabula rasa, tyhjä taulu, johon voi alkaa maalata uutta tarinaa. Tasan vuosi sitten kirjoitin ottaessani uutta vuotta vastaan postaukseeni näin:

”Pian hän saapuu. Mukanaan repullinen yllätyksiä, ehkäpä taskuihin on piilotettu ripaus suruja ja murheitakin. Jokainen meistä toivoo, että hänen matkalaukkuunsa olisi pakattu vain onnea ja iloa. Hän tuo mukanaan seikkailuja, uusia kokemuksia, jotakin vanhaa ja tuttua, jotakin ennennäkemätöntä. Tullessaan hän heittää yllesi vuoden verran lisää ikää ja samalla saat omaan reppuusi jotakin uutta. Ehkä opitkin hänen avullaan taas jotakin lisää. Tulee aika, jolloin muistelet häntä.”

Olin oikeassa. Juuri kaikkea tuota oli vuosi 2018. Samalla se oli yksi oman elämäni haastavimmista vuosista, niin hyvässä kuin pahassakin. Koko alkuvuosi kului sairastellessa ja kevät alkoi kyynelsilmin Epun jättäessä meille yllättäen hyvästit. Uusi elämä ja uudet rutiinit hakivat paikkaansa ja vielä miltei koko kesän ajan tunsin olevani aivan hukassa. Olo oli outo, koti tuntui oudolta, mutta vastapainona nautin koko sydämestäni työprojekteista, joihin pääsin mukaan. Valokuvaamisesta tuli voimavara ja uudet projektit ja niistä saamani palaute kannustivat kehittämään sillä saralla itseään.

Siinä missä sain vaikean alkuvuoden aikana lukijoilta palautetta siitä, että blogiini kaivattiin iloisempaa materiaalia (..jonka kirjoittaminen oli siinä tilanteessa aivan ylitsepääsemättömän vaikeaa), loppukesä ja syksy sujuivat jo hymyssä suin. Matti vaihtoi työpaikkaa ja jälleen arkirutiineja myllerrettiin, mutta pikkuhiljaa elämä alkoi taas hymyillä. Seikkailimme ja nautimme yhteiselämämme ensimmäisestä kunnon kesälomasta. Oi mikä kesä se olikaan! Blogini löysi myös uuden ihanan kodin, jossa viihdyn paremmin kuin hyvin ja blogimotivaation ylläpitäminen oli ja on edelleen helppoa. Syksyllä mielen vei jälleen maahan läheisen kaverin äkillinen poismeno ja syksyn harmaudesta oli vaikea välillä löytää mitään positiivista. Eteenpäin mentiin päivä kerrallaan ja pian huomasinkin istahtavani jo joulupöytään. Näin jälkikäteen katsottuna vuosi meni käsittämättömän nopeasti.

Mikäköhän siinä onkin, että päällimmäisenä vuodesta mieleen jäivät ne surut ja harmit, vaikka paljon mukavaakin tapahtui? Opin, että mukavatkin duunit saattavat toisinaan väsyttää, ja etenkin viimeisen puolen vuoden aikana aloin kiinnittää huomiota myös lepäämiseen. Pidin itsestäni parempaa huolta ja opin sanomaan ei. Tämä lieneekin suurin oivallus vuoden varrelta. Kun mielen päällä on liikaa, kroppakin alkaa lähetellä hälytysmerkkejä. Parasta vuodessa olivat ehdottomasti juuri ne kuvauskeikat, joista aiemmin mainitsin, työprojektit, jotka tekivät onnelliseksi, uusi ystävä, opiskelukaverin häät Berliinissä, lukuisat vauvauutiset, Matin uusi duunipaikka ja kaiken tämän lisäksi ne monet mukavat, pienet ja arkiset hetket, joita vietin läheisten kanssa. Huomasin, että arki on parhaimmillaan juuri silloin, kun se rullaa omalla painollaan eteenpäin.

En uskalla esittää vuodelle 2019 konkreettisia toiveita tai tehdä lupauksia. Toivon sen kuitenkin olevan unohtumaton, haaveita toteuttava, haasteellinen, palkitseva, tsemppaava ja edes hetkittäin edeltäjäänsä rauhallisempi. Huomenna uuden tarinan maalaaminen tyhjälle taululle alkaa, ja minulle se sopii paremmin kuin hyvin. Hyvää vuoden viimeistä päivää, juuri sinulle siellä.

Kun Matti aattoaamuna tokaisi tanttuni olevan kivan jouluinen, hetken aikaa piti sulatella kuulemaani ja miettiä, että sanoiko hän juuri minua tantaksi. Mutta ehei, ei sentään. Selvisi, että tanttu on ilmeisesti Etelä-Pohjanmaalla yleisesti käytettävä nimitys mekosta tai leningistä. Ihan hyvä vaan, että opin uuden sanan jo kotosalla. Näin osasin vastata kiitoksilla heti, kun Matin isä vuorostaan kehui illalla tanttuani. Aina oppii uutta, ja pakko myöntää, että omastakin mielestäni tämä tanttu todella oli täydellinen joulumekko ja kehujensa arvoinen. Ja vaikka kukaan ei tätä uskokaan, miltei koko perheeni oli pukeutunut samaiseen kuosiin aattoiltana vahingossa – katso kuva!

Yhdistin kauniin, Zarasta hankitun mekkoni vuoden yhteen parhaimmista kirppislöydöistä. Löysin syksyllä tämän hurmaavan Nanson neulepuseron Kirpputori Tarinasta ja viiden euron löytö on ilahduttanut jo monen monessa asussa. Kokopitkän mekonkin kaveriksi se sopi täydellisesti. Vaikka kotoa joulu onkin jo pistetty pakettiin, tätä yhdistelmää haluan käyttää vielä talven aikana toistekin.

MEKKO ZARA   NEULE  NANSO   SUKKAHOUSUT MARKS & SPENCER   KENGÄT ECCO /*saatu

Hetken aikaa jo luulin, että joulukuusemme kestäisi uuteen vuoteen asti, mutta kun aamusella näin kuusen varistaneen noin miljoona neulasta lattialle, oli aika heittää puulle hyvästit. Joulukuusen poislaittaminen on aina kova paikka tällaiselle jouluihmiselle. Joulu hurahtaa vuosi toisensa jälkeen niin nopeasti ohi, että alan vakavasti harkita muovikuusen hankkimista. Sen voisi hyvillä mielin koristella jo joulukuun alussa eikä neulasista taatusti koituisi murheita! Kun pääsin vauhtiin kuusen purkamisen kautta, päätin lopulta varastoida muutkin joulunrippeet seuraavaa joulua odottamaan. Tämä vuosi tuntui hurahtavan ohi niin vauhdilla, että ei aikaakaan, kun huomaan taas ottavani niitä jo esiin.

Jouluolo kaikkosi koristeiden myötä, ja alan jo innolla odottaa uuden vuoden vastaanottamista. Vaikuttaa vihdoin siltä, että sitkeä talviflunssakin on jättänyt minut rauhaan, mutta samalla se vei tosin yleiskunnon melko nolliin mukanansa. Niinpä olemme nauttineet rauhallisista kävelylenkeistä ja kauniista talvimaisemista ja samalla kaavalla aiomme jatkaa uuteen vuoteen. Tosin yksi työpäiväkin häämöttää vielä tämän vuoden puolella edessä. Nyt on kuitenkin aika pakata jouluneuleet piiloon ja heittää Ilveksen college ylle – se ois peli-ilta taas!