Viikonloppu horisontissa ja pinkkiöverit täällä blogin puolella! Rakastan sekä tuota Monkista hankkimaani vaaleanpunaista takkia että siskoltani saatua Primarkin pinkkiä tupsupipoa niin paljon, että niitä on pakko välillä käyttää samaankin aikaan. Talvi voi loppua minä hetkenä hyvänsä, joten pakkaskeleistä on pukeutumisenkin osalta otettava kaikki irti. Ja hei, pinkkiä ei ikinä voi olla liikaa. Mieheni oli tosin hitusen eri mieltä asiasta, mutta totesi lopulta asun olevan niin noorannäköinen, että hiljeni nopeasti. Taitaa vain olla kateellinen tupsupipostani.

Jälleen on ahkeroitu arkiviikko miltei jo pakettiin ja vaikuttaa siltä, että tänäkin vuonna päivät kuluvat aivan yhtä nopeasti kuin viime vuonnakin. Meneillään on jo vuoden toinen viikko ja paljon on ehtinyt tapahtua. Tosin, tästä vuodesta on jo nyt parempi fiilis kuin edeltäjästään, joten mikäs tässä tammikuuta talloessa. Olen ottanut itseäni urheilun saralla niskasta kiinni ja toistaiseksi urheilukertoja on alkanut karttua mukavasti kalenteriin. Alkuvuoden aikana työkuviot muuttuvat myös niin, että arki ei ole jatkuvaa juoksemista ja koska juuri nämä kaksi asiaa ja niiden järjestäminen olivat vuoden tärkeimmät tavoitteet, olen todella tyytyväinen tilanteeseen. 2019, tykkään sinusta jo nyt!

TAKKI MONKI   COLLEGE TOMMY JEANS    PIPO PRIMARK    FARKUT H&M   KENGÄT TIMBERLAND   KÄSINEET KIVAT /*saatu

Täällä suunnataan kohti viikonloppua siis erinomaisella ja pinkillä kuorrutetulla fiiliksellä. Ja hei muuten, kuvissa näkyvä punakin on juuri sitä mitä teille hehkutin postauksessani! Täydellinen sävy sydäntalveen. Vaaleanpunainen vaahtokarkki lähtee taatusti tällä outfitillä toistekin liikenteeseen.

Voikaa hyvin ja pukekaa päällenne juuri niin paljon pinkkiä kuin haluatte! <3

TAKKI JOUTSEN   FARKUT H&M   LAUKKU PAUL’S BOUTIQUE /*saatu By EmKa   NEULE ZARA    KENGÄT TIMBERLAND

Tiesitkö, että..

(1) .. minulla on leuan alla pitkä arpi, jonka sain pienenä leikkipuistossa. Keinuin keinulaudalla ystäväni kanssa, joka oli minua muutaman vuoden vanhempi ja yhtäkkiä vauhtia olikin liikaa ja löin leukani lujaa keinuun. Verta ja itkuahan siitä seurasi, sekä tietysti reissu päivystykseen tikattavaksi.

(2) .. karvattomat kiinanharjakoirat Roope ja Eetu eivät olleet ensimmäisiä perheemme koiria. Ensimmäinen koiramme oli hurmaava spanieli nimeltään Speedy, josta en valitettavasti muista kovin paljoa. Rakkauteni koiria kohtaan on tosin syttynyt todennäköisesti jo tuolloin.

(3) .. luin lukiossa kolme vuotta latinaa ja kirjoitin siitä ylioppilaskirjoituksissa E:n. Muistan saaneeni myös joltakin latinan kielen seuralta stipendin opinnoistani. Kieli, jota en ole päässyt sen koommin käyttämään. Mitä nyt Italiassa pääsin pätemään Matille seinälaattoja suomennellessani.

(4) .. toinen nimeni on Johanna. Johanna-nimi on kulkenut suvussamme pitkään äidin puolella.

(5) .. silmäni ovat siniset, mutta toisen iirikseni yläreuna on kokonaan keltaisen kultainen. Hauska yksityiskohta, jota ei tosin huomaa kuin tarkasti katsomalla.

(6) .. puhun miltei joka ilta unissani hetki sen jälkeen, kun olen nukahtanut. Parhaimmat jutut Matti tallettaa aina muistiinpanoihinsa, jotta voi naureskella niille vielä seuraavanakin päivänä.

(7) .. inhoan yli kaiken ääntä, joka syntyy pistaasipähkinöiden kuoren avaamisesta. Tämä on itsestänikin outoa, mutta jokin siinä saa minut hermoraunioksi. Harmillista kyllä, kyseiset pähkinät ovat Matin lemppareita.

(8) .. minulla on äärettömän hyvä näkömuisti. Muistan monesti menoja miettiessäni kalenterini aukeamat. Käytän paljon värejä ja piirrän kalenteriini merkintöjä – samaa tekniikkaa käytin jo kouluaikoina muistiinpanoja tehdessäni!

(9) .. minusta tulee pian täti.

(10) .. kukaan ei suostu katsomaan kanssani eläinohjelmia. Minulla on maailman ärsyttävin tapa alkaa dubata eläinten puhetta kuten katsoisimme animaatiota. En vaan voi tälle mitään!

Uusi vuosi, uutta infoa – opitteko minusta mitään uutta?