Nämä otokset näyttävät juuri niin kliseisen suunnitelluilta syntymäpäiväkuvilta kuin mitä mahdollista on, mutta todellisuudessa kuvissa ei ole mitään suunniteltua. Syntymäpäiväni aamuna pukeuduin nimittäin uuteen synttärimekkooni, nappasin olkihatun päähäni ja suuntasin lähimarketiin kukkaostoksille. Valikoimasta löytyi maailman kaunein auringonkukkakimppu kahvipöytään ja takaisin ajellessamme bongasin lähistöltä rakennuksen, joka kylpi auringonvalossa. ”Synttärikuvia! Tuolla!”, huudahdin ja hetken kuluttua luottokuvaajani napsi minusta virallisia synttäripotretteja lapsuuteni maisemissa.

Valokuvaajana olen ikuistanut lukuisia synttärikuvia, mutta harvemmin sitä ihan oikeana syntymäpäivänään on itse ajautunut kameran eteen. Näistä kuvista jää mukava muisto itsellekin siitä päivästä, kun täytin 33 vuotta. Tuo päivä oli nimittäin kaiken kaikkiaan kertakaikkisen täydellinen.

Muistatteko tämän punaisen Neo Noirin mekon, joka vilahteli blogissani pari kesää sitten jatkuvasti? Edelleen tuo kaunis mekko on kaapissani ja yllenikin se on ehtinyt jo pariin kertaan tänä kesänä. Viime viikolla piipahdin Ratinan Kauppakeskuksessa (ensimmäisiä kertoja muuten tänä vuonna!) ja näin Putiikki Rannalla-myymälän näyteikkunassa jotakin sellaista, joka kiinnitti huomioni heti. Arvasin jo kaukaa, että kyseessä on Neo Noirin kaunokainen, niin paljon se muistutti tuota punaista lempparimekkoani, mutta tässä mekossa värimaailma oli pehmeämpi ja mekonhelmassa enemmän pituutta.

Synttärimekkoni oli löytynyt. Ja samalla mekko, joka sopii myös arkipäiviini. Sellaisiin päiviin, kun kaipaa hulmuavia helmoja ja kevyttä kesäoloa. Monikäyttöinen aarre, jossa olo on kotoisa. Mekossa on kauniit pitkät hihat, jotka saa myös hihojen kuminauhojen ansiosta  pussitettua ylemmäksi, kuten näissä kuvissa, ja vuoren ansiosta läpikuultava mekko istuu ylle kauniisti.

Täydellinen mekko. Täydellinen synttäripäivä. 

On hitusen harhaanjohtavaa nimittää tätä asua heinäkuun parhaaksi secondhand-löydöksi, sillä todellisuudessa olen ostanut sen secondhand-sovelluksesta jo kaksi kuukautta sitten. Vimman setti odotti minua Zadaassa ja jokin tässä asussa veti minua niin magneetin lailla puoleensa, että käytin siihen hyvällä omalla tunnolla hartaasti säästämiäni creditsejä ja klikkasin sen ostoskoriin. Hinnaltaan se oli niin edullinen, että uskalsin tämän villin kortin laittaa tilaukseen; sillä onhan se nyt melkoinen, ei tällaisen monesti mielellään seinäruusuksikin pakenevan asu ollenkaan.

Kun asu sitten saapui, testasin sitä ylleni ja jätin sen vaatekaappiini odottamaan ensimmäistä käyttökertaansa. Asu ylitti odotukseni ja oli livenä niin hieno, että halusin käyttää sitä ensimmäisen kerran vasta myöhemmin. Jonakin spesiaalina hetkenä. Kului aikaa ja tuo upea setti unohtui henkarille.

Pukeudun harvoin päästä varpaisiin samaan printtiin ja siksi myönnän tämän lookin aluksi jopa hieman säikäyttäneen. Riittääkö persoonani kantamaan näin näyttävää kuosia? Höpö höpö Noora, miksi ei riittäisi?! Ei muuta kuin asu ylle ja kesäpäivän viettoon. Tuon yhden päivän aikana punavalkoinen lookini keräsi niin paljon kommentteja ja kohteliaisuuksia, että tätä lookia ei enää kaappiin piiloteta. Asun kaveriksi ei tarvittu kuin valkoisena hohtavat tennarit ja isot kultaiset korvarenkaat – kokonaisuus oli enemmän minua kuin moni muu tämän kesän asuni!

Tämän asun myötä otin loikan oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, mutta kylläpä se kannatti. Vimman vaatteissa todella on sitä jotakin ja parastahan on se, että tällainen herkku osui kohdalleni kirppiksen kautta.

Mitä mieltä olette? Yay or nay?