Onhan se nyt ikävää. Se, että seuralleni vain käännetään tylysti selkä ja mielenosoituksen omaisesti parkkeerataan pyllyt eteisen matolle oven eteen odottamaan josko joku mielenkiintoisempi seuralainen saapuisi paikalle.
Niin että kiitti vaan pojat. Oli aika hyljätty olo.
Olin tänään siis hetken koiravahtina vanhempieni luona kiinanharjakoira-Eetulle ja vallattomille veljeksille Igorille ja Uljakselle. Kun äitini lähti asioita hoitamaan, jäin poikien seuraneidiksi. Mutta sitten pojat katosivat. Löysin kaikki kolme eteisestä jonossa odottamassa, että äiti tulisi kotiin.
Ajattelin, että pojat haluaisivat leikkiä. Heitin niille tennispalloa. Juu, ei todellakaan kiinnostanut. Koivet taisivat olla jo odottamisesta sen verran väsyneet, että veljekset heittivät pötkölleen (..tai tylsistyivät niin että kuukahtivat).
Siinä me kaikki neljä sitten tuijoteltiin ovea.
Ja odoteltiin, että joku oppisi meditoimaan keltaisen tennispallon luoksemme.
Kävin jopa jääkaapilla, kun ajattelin, että se saisi vekaroihin liikettä. Edes makkara ei kiinnostanut. Puolen tunnin odottamisen jälkeen seurani kelpasi edes sen verran, että Igor väsähti jalkani viereen nukkumaan. Kiva.
Blogihistoriani hämmentävin kuvasarja saa kyllä niin leveän hymyn huulilleni, että minun oli heikosta kuvanlaadusta huolimatta pakko jakaa se kanssanne.
Näin hämmentävällä koiranhoitokeikalla en ole koskaan ollut. Pojilta terkkuja.
// .. according to these three dogs, this dogsitter was so boring! The guys were just waiting for someone more interesting to come. Yeah, thanks boys.
