Kertokaahan minulle millaisia unia koira näkee silloin, kun pikkukarvakorvan hiustupsu nousee irokeesiksi ihan itsestään? Varmaankin melko leppoisia.

Matti nauraa aina nukkumaan mennessämme minulle, kun toivon, että makkarin telkkarista katseltaisiin jotain leppoista. En halua viimeiseksi illalla ratkoa murhamysteereitä tai katsella, kun örkit pistelevät poskeensa iltapalaa, vaan haluan nukahtaa jonkin leppoisan ja mukavan ohjelman pariin. No tiedättehän, romanttista komediaa, höpöhöpöä, jotakin sellaista. Ei kimittävää jalkapalloselostusta tai rekkakuskeja jäällä.

Tänään oli mahdollisuus myös leppoisaan lauantaiaamuun.

Kun Matti lähti aamusalille, itse keitin vielä toisen kupillisen kahvia, köllöttelin Epun kanssa sohvan pohjalla ja aloitin uuden kirjan lukemisen. Uunituoreen kirjan aloittamisessa on aina jotakin ihanaa. Kun kannen taittaa auki ensimmäisen kerran on fiilis odottava ja noh, leppoisa. Häiriötekijät on karsittu minimiin ja kirja nappaa mukaansa. Uutukaiseni ei ehkäpä ollut se kirjahyllyni leppoisin valinta, mutta Kirjavaras vei alta aikayksikön mukanaan.

Lauantaipäiväni jatkuu nyt pohtien sitä, mitä aarteita laittaisin mummulta joululahjaksi saamani Tove-purkin uumeniin. Melko leppoisa päiväohjelma luvassa siis.

Virkistävää lumista lauantaita teillekin.

// Easy like Saturday Morning. Nothing to do, just hanging around with Eppu and my new book. Sounds like the perfect plan for this snowy day-off.