Hei Noora vuosimallia 2006. Taitaa jo vähän jännittää. Älä huoli, rehtori sanoo nimesi todistustenjaossa tismalleen oikein, eikä tee sinusta Näppylää tai Nättilää.

Aika huimaa. Tänään käteesi ojennetaan ylioppilastodistus, jonka eteen olet tehnyt töitä kolmen vuoden ajan. Saavutus on hieno ja arvosanat erinomaiset. Äläkä huoli, pian et enää harmittele sitä, että pari ainetta jäi pisteen päähän paremmasta arvosanasta. Ja hyvä vain, että kävit ne lääkiksen pääsykokeetkin tekemässä. Ovet sinne eivät aukea, mutta vuosi sairaanhoitajakoulussa tulee muutenkin osoittamaan sinulle sen, että hoitoala ei ole sinun juttusi. Koulusta tarttuu kuitenkin mukaan sydänystävä, joten sekään kokemus ei mene hukkaan ja lopulta päädyt oikealle alallekin. Vuoden päästä lakituksesta kohtaat asian, joka vetää maton alta ja tuon yön aikana taidat kertaheitolla kasvaa aikuiseksi. Mutta siitäkin sinä selviät, ei mitään hätää. Toipumisen polku on kivinen, mutta älä huoli, ympärilläsi on vahva tukiverkosto, joka auttaa pahimman yli. Se sama jengi seisoo takanasi vielä vuosienkin päästä. Ja tietäsitpä vaan kuinka vuosien varrella rakas harrastuksesi muuttuu toiseksi työksesi; se sinut vasta seikkailuihin viekin!

Ja pidä mielessä myös se, että muutamaa rupikonnaa on pussattava ennen kuin löydät prinssisi. Hän ei laukkaa sinua vastaan valkoisella ratsulla vaan Valmetin traktorilla, mutta tuosta maajussista kannattaa pitää kiinni. Hyvää kannattaa odottaa. Ja niiden rupikonnien pussailukin kannattaa. Ei sitä prinssiä muuten osaisi arvostaa.

Seuraavat yhdeksän vuotta ovat melkoinen seikkailu. Et välty kyyneliltä, yllätyksiltä tai murheiltakaan, mutta kliseisesti on todettava, että asioilla on tapana järjestyä. Arvosta niitä onnellisia hetkiä ja säilytä positiivinen asenteesi. Äläkä koko ajan jaksa murehtia, olet melkoinen stressierkki. Hyvin se menee.

Just keep smiling babe.

—

Onnea unohtumattomaan päivään kaikille tänään juhliville. ♥

#tb#2006#graduation