// ENSI-ILTA LIPUT SAATU/ TAMPEREEN TYÖVÄEN TEATTERI //

Haluatteko kuulla tositarinan eiliseltä? Kun mieheni saapui hakemaan illalla minua ja siskoani Tampereen Työväen Teatterista Kinky Bootsin jälkeen, istahdimme sisareni kanssa autoon ja aloimme innosta kiljuen selittää Matille mitä äsken oikein näimmekään. Kyllä, kiljua. Ongelmana on vain se, että en edes osaa sanoin kuvailla kuinka hengästyttävän hienoa Samuel Harjanteen ohjaamaa teatteria saimmekaan eilen olla todistamassa katsomossa. Osasin odottaa toki paljon, mutta en mitään tällaista. Viimeksi esitystä edeltävänä päivänä ystäväni hehkutti Helsingissä pari vuotta sitten näkemäänsä Kinky Bootsia minulle maasta taivaisiin, mutta en osannut kuvitellakaan millaisin fiiliksin istuisin autonpenkkiin esityksen jälkeen. Siksi istunkin nyt koneen ääressä kellon lähestyessä jo puoltayötä. Haluan heti kirjoittaa ajatukseni sanoiksi.

”Be yourself – everyone else is already taken.”
Oscar Wilde

Ennen kuin edes jatkan postaukseni kanssa pidemmälle, haluankin varmistaa, että onhan sinulla jo Kinky Bootsiin liput? Jos vastauksesi on kielteinen, nyt tulee jo kiire. Näytökset alkavat olla loppuunmyytyjä. Tuntuu jopa epäreilulta hehkuttaen kirjoittaa kokemastani teille, koska näytökset ovat jo nyt niin täyteen bookattuja, että voi olla vaikea metsästää itselleen lippua. Jos lippu on siis jo takataskussa, pidä siitä lujasti kiinni. Muistathan sujauttaa samaiseen taskuun myös maskin teatteriin suunnatessasi.

Mutta takaisin punaisten, seksiä tihkuvien, saappaiden maailmaan. Kinky Bootsin tarinahan sijoittuu siis Englantiin, kenkätehtaalle, joka kamppailee haasteiden kanssa. Kun miesten kävelykengät eivät enää myy tavanomaiseen tahtiin ja uusi sukupolvi on astumassa juuri tehtaanjohtoon, on keksittävä jotakin uutta ja erilaista tehtaan pelastamiseksi ja työpaikkojen säilyttämiseksi. Pian mukaan kuvioihin astelee korkkareissaan henkeäsalpaavan upea Lola ja uusi aikakausi on valmis alkamaan tapoihinsa juurtuneessa perinteikkäässä kenkätehtaassa. Ja ei, tässä tehtaassa ei valmisteta viininpunaisia saappaita matalalla tolppakorolla, ehei, saappaiden pitää olla punaiset.

Lola mykisti minut. Veti sanattomaksi. Lauri Mikkola tekee roolisuorituksen, jota en unohda ikinä ja loistavan suorituksen Charlie Pricena, tehtaan uutena johtajana, tekee myös minua jo Quasimodona kovasti ihastuttanut Petrus Kähkönen. Lolan Enkeleistä voisin puhua tuntitolkulla, lavalla tapahtuva visuaalinen tykitys sai sydämeni heittämään kärrynpyöriä ja kaiken niiden höyhenien, glitterien ja korkojen seasta löytyy myös tarina, joka koskettaa ja herkistää. Yksi kauniimmista kohtauksista onkin kovin riisuttu, hitusen jopa synkkä ja melankolinen, ei lainkaan glitterillä kuorrutettu, mutta silti niin sykähdyttävä ja ajatuksia herättävä.

Maskin takana poskilihakseni kipeytyivät kaikesta siitä hymyilemisestä. Uskotaan parempaan huomiseen, ollaan sydän auki. Tämä esitys latasi minuun niin paljon energiaa, iloa ja voimaa, että Lolan ja kumppaneiden seuraan haluaisi pian uudestaan viettämään iltaa. Ja yhden tavoitteen otan tälle syksylle, aion opetella kävelemään korkkareilla. Ensin pitää vaan hankkia sellaiset.

SAAPPAAT SAATU/ PALMROTH ORIGINAL