On oikeastaan se ja sama kuinka monta kuvaa tähän postaukseen liittäisin. Kauniilta nuo kymmeniin metriin nousevat valoilla värjätyt vesisuihkut näyttävät toki kuvissakin, mutta nämä ovat niitä juttuja, joita kannattaa kokea paikan päällä. Pimeässä musiikki pauhaa, vesi tanssii rytmissä sävelten kanssa, ihmiset huokailevat ja taputtavat. Aina kuvillakaan ei voi välittää tunnelmaa.

Tanssivat vedet kokosivat ensimmäistä kertaa tamperelaisia koskemme varrelle viime vuonna, kun Tampere vietti 240-vuotissyntymäpäiväjuhlaansa. Tänä vuonna sen toteutus on vallitsevan tilanteen vuoksi erilainen, sillä kaupunki ei luonnollisestikaan halua runsaita väkijoukkoja taidetta ihastelemaan kerralla. Niinpä esitys onkin nähtävissä 31.10 asti, aina klo 19.00 alkaen kymmenen minuutin välein. Ajoista voi valita itselleen parhaan ja näin ollen ruuhkilta vältytään. Turvaväleistä on kunkin pidettävä toki itse huolta ja meidän seurueemme, kuten moni muukin, suuntasi kosken rantaan maskit kasvoillaan.

Väitän, että juuri tällaisia hetkiä elämäänsä kaipaa nyt erityisen paljon. Taianomaisia hetkiä, jolloin kaikki tuntuu edes muutaman minuutin ajan normaalilta, kun edessä avautuu maisema, joka liikuttaa ja saa taputtamaan. Raikkaassa ulkoilmassa Tammerkosken rannalla tuntee ottavansa osaa kulttuuritapahtumaan, josta innoissaan kertoo myös ystävilleen. Niin moni tallensi esitystä kännyköillään, että veikkaan sukulaisten ja ystävien puhelinten kilahdelleen tämän näytöksen jälkeen. Hienoa, että Tampereella tapahtuu, turvallisesti.

Tätä näytöstä ehtii siis vielä ihastelemaan muutaman päivän ajan. Mene ja koe, tämä tuntui todella ainutlaatuiselta. Unohda suosiolla kamerakin kotiin, nautiskele tanssivien vesien tarjoamasta muutaman minuutin elämyksestä täysin aistein. Se se nimittäin oli, elämys.