Mitä jouluun tulee, on muutamia perinteitä, jotka ovat olleet jo lapsuudesta asti minulle tärkeitä. Haluan edelleen katsoa edes hetken Joulupukin kuumaalinjaa, haluan kuulla Lumiukon tunnarin, haluan käydä haudoilla ja haluan olla perheeni kesken. Lahjojenvaihtokin toki kuuluu jouluun ja ilman jouluyön lukuhetkeä, jotakin jää joulusta puuttumaan. Voisikin siis sanoa, että vaalin tiettyjä jouluperinteitä ja -tapoja varmasti loppuelämäni ajan.

Uudetkin perinteet ovat kuitenkin tervetulleita jouluuni. Olin aivan innoissani, kun äiti oli täksi aatoksi leiponut kullekin omat piparkakun, jotka kukin sitten koristeli joulukahvin kaveriksi. Suorastaan vaadin, että tästä tulee uusi perinne! Yhden uuden perinteen ostin myös lahjaksi.

Pikkusiskoni ja hänen miehensä viettivät ensimmäistä yhteistä jouluaan avioparina ja halusin keksiä lahjaksi jotain, josta kävisi ilmi heidän yhteinen sukunimensä. Kuten jo jouluaakkosissani kerroinkin, muistan edelleen lapsuudestani Tuula-mummun valtavan lahjasäkin, joka vuosi toisensa jälkeen toi hymyn huulille. Niinpä tilasin Roosalle ja Veetrikille ikioman lahjasäkin Disneystoresta. Lahja viimeisteltiin Disneystoressa kirjailemalla heidän sukunimensä säkkiin. Kenties tämä säkki seuraa tuoreen avioparin jouluissa mukana pitkälle tulevaisuuteenkin.

Tuula-mummulla taisi olla näppinsä pelissä, sillä lahjan kanssa kävi aluksi pieni kommellus. Kirjailun kera tilattu säkki saapui nimittäin Englannista aluksi ilman kirjailua ja reklamoituani asiasta Disneystorelta infottiin, että kyseessä on heidän mokansa ja uusi säkki laitettaisiin matkaan saman tien. Ilokseni sain myös kuulla, että kirjailematonta lahjasäkkiä ei tarvitsisi palauttaa. Tämän epäonnisen onnenpotkun myötä saimme siis myös Matin kanssa oman joulusäkin. Jatkossa myös meidän kuusemme alta löytyy tuo hurmaava joulunpunainen pussukka, joka kätkee sisuksiinsa yllätyksiä.

Nyt on kuitenkin aika pakata jouluperinteet pussiin ja suunnata töihin. Seuraavaa joulua odotellessa!