MÖNKÄÄN MENNEET MUKIOSTOKSET

Hörpitkö sinä aamukahvisi nykyään Muumin päivä-mukista? Voi sentään, mikä seikkailu tuosta mukin hankkimisesta tulikaan! Olin tietysti viime viikolla valppaana heti puolilta öin verkkokaupassa, kun muki tuli myyntiin ja parin tunnin aikana muki oli välillä ostoskorissani, välillä pääsin valitsemaan jo toimitustapaakin ja jonkin aikaa latailtiin jo maksuvaihtoehtoakin. Lopputulos oli kuitenkin se, että menetin lopulta yöuneni, hermostuin kiukuttelevaan verkkokauppaan ja menin mukittomana nukkumaan. Argh.

Toisin kävi kuitenkin äidilläni, joka oli onnistunut haalimaan yhden mukin itselleen verkkokaupasta. Ja eilen näin tuon halutun aarteen vihdoin livenä. Muki on todella kaunis, ihastuttava lisä muumimukien kokoelmaan, mutta kukapa siitä nyt aamukahviaan raaskisi juoda, ettei nyt vaan sattuis mitään. Mukia ihastellessani tunsin oloni Pokka Pitää-sarjan Elizabethiksi, joka Hyacinthin luona posliinikupeista juodessaan joutuu suorastaan paniikin valtaan, ettei vaan sotkisi tai rikkoisi mukia. Tätä aarretta täytyy käsitellä silkkihansikkain.

Pääasia on, että isäni upea kokoelma sai Muumin päivä-mukista täydennystä, mutta vielä on jännitettävä saapuuko meidän talouteemme mukeja yhtäkään. Vaikka oma tilaukseni menikin mönkään, Matilla tilaus oli mennyt läpi ja sähköpostiinkin oli tilausvahvistus ilmestynyt. Uskaltaisin siis ehkä olettaa, että muki on matkalla meille..? Peukut pystyyn!

Oliko teillä tuuri matkassa mukiostoksilla?


Avainsanoina , | 12 vastausta

KESÄN KAUNEIN MAISEMA

Kun siskoni lähetti minulle kuvia luontoretkeltään viime keväänä, en ollut uskoa silmiäni. Turkoosia vettä? Suomessa? Mihin ihmeen paratiisiin hän oikein oli vaeltanut? Halusin nähdä paikan omin silmin. Olin niin lumoutunut turkoosin veden kauneudesta, että en tallentanut paikasta kameralleni kuin yhden kuvan. Yhden. Todella harvinaista bloggaajalle.

Yllä oleva kuva on otettu pari viikkoa sitten paikassa nimeltä Kiikunlähde. Turkoosina hohtava lampi metsän keskellä vetää sanattomaksi. Aiemmin lähdettä pääsi ihastelemaan aivan rannan tuntumasta, mutta nyt paikalle on tehty katselupaikka, josta tämäkin kuva on otettu. Lähde on kerännyt ympärilleen niin paljon uteliaita, että metsämaisema on tampattu olemattomaksi, kun polkujen sijaan, maastossa on kuljettu laajemminkin. Ajan myötä väestömäärä on tuhonnut ympäröivää maastoa. Ymmärränkin siis hyvin, että katselualue on tarkoin rajattu. Tällaisista luonnonihmeistä on syytä pitää huolta.

Kiikunlähde tuli tunnetuksi Järven tarina-dokumentista, jonka itsekin katselin jokin aika sitten. On suorastaan hämmentävää nähdä kirkasvetisen lammen pohjaan saakka. Katsella sinne kaatuneita puita ja nähdä jopa kaloja. Ja kuten kuvasta näet, ihasteltavaa riittää näköalatasanteeltakin. Annetaan siis maiseman toipua rauhassa ja kunnioitetaan Kiikunlähteen ainutlaatuisuutta, jotta jälkipolvetkin saavat tästä maisemasta vielä nauttia.

Yksi kuva. Ei enempää. Loput ajasta vain nautin maisemasta. Yksi kesän kauneimmista postikorteista.


Avainsanoina | 2 vastausta