Hän on täällä, tervetuloa jälleen tupaan aatto. On aika hiljentyä joulunviettoon. Omalla kohdallani se tarkoittaa toivottavasti jopa tavallista enemmän hymyjä, haleja ja hyvää mieltä, läheisten läsnäoloa ja muutamaa kaivattua lomapäivää päivätyöstäni. Joulu on ohi aina silmänräpäyksessä, joten tänä vuonna teen kaikkeni, että eläisin joulua hetki kerrallaan rauhoittuen nauttimaan siitä enkä juoksisi hikikarpalot otsallani paikasta toiseen. Haluan ehtiä juomaan glögini lämpimänä ja aattoillan hiljennyttyä, pidän kiinni perinteestäni kaivautua paketista löytyneen kirjan kera sohvannurkkaan napostelemaan konvehtirasiaa tyhjäksi. Se on toinen niistä tärkeistä omista jouluperinteistäni, Joulutorilla nautitun riisipuuron lisäksi. Riisipuurollekin onneksi ehdin yhdessä Matin ja Roosan kanssa, vaikka alkoikin huolestuttavasti näyttää siltä, että joulua edeltävät päivät sujahtavat ohi jopa tavallista lennokkaammin. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tampereen paras riisipuuro oli edelleen parasta ikinä. Niin hyvää, että rekikin lähti ainakin melkein lentoon melko huonosta luistosta huolimatta; tämän postauksen ensimmäinen kuva on yksi kaikkien aikojen suosikkikuvistani. Se kuvaa meitä erinomaisesti, täydellistä joulukorttiainesta.
Toivotan teille sydämeni pohjasta onnellista joulunaikaa. Tehkää asioita, jotka tuovat teille joulumielen, nauttikaa ja olkaa lempeitä toisillenne. Joulu on vain kerran vuodessa, yksi päivä muiden joukossa, mutta on sinun vallassasi tehdä siitä juuri sellainen kuin haluat.
Joulu, ihanaa, että olet täällä.
