ARKIKUVA 14/52

CURIOUSER & CURIOUSER | lifestyle

Milloin kuva on otettu? Tämä kuva on otettu maaliskuun viimeisenä päivänä, 31.3., lumisena tiistai-iltana.

Missä kuva on otettu? Erään maailman kauneimman lammen rannalla.

Mitä kuva esittää? Kuvassa minä ja kihlattuni Matti. Matti joutui tuona iltana tsemppaamaan oikein toden teolla, että sai minut ylös sohvanpohjalta lenkille. Kuten ilmeestäni näkyy, minua olisi tuolloin huvittanut huomattavasti enemmän vain köllötellä viltin alla kuin tarpoa järkyttävässä viimassa ja lumituiskussa ulkona. Viime aikoina säätilat ovat vaihdelleet niin laidasta laitaan, että säälin jo pihaan hankkimiani narsissejakin, kun joutuvat välillä selviytymään ankarassa lumituiskussa, välillä taas hurjassa vesisateessa.

Mitä mietit sillä hetkellä, kun kuva on otettu? Kuvan nähtyäni mietin ensimmäisenä, kuinka olen saanut piponikin noin vinoon, mutta lähinnä minuakin tuolloin vain nauratti, kun  kolmen kilometrin kävelylenkkiin kului varmasti triplasti normaalia enemmän aikaa lumituiskussa tarpoessa. Lenkin ei voinut sanoa olevan tehokasta urheilua (tai ehkä nimenomaan sitä hurjien säävastusten kera?), mutta hauskaa oli ja olo oli huomattavasti aiempaa virkeämpi kotiin päästyämme. Hyvä Masa, hyvä, että aina tsemppaat tätä sohvaperunaa liikkumaan!


Kategoriat: lifestyle | Avainsanoina | Vastaa

ONNEA ON VAALEANPUNAINEN TYÖHUONE

CURIOUSER & CURIOUSER | muoti

LEGGARIT HALLAXHALLA    NEULE PURA FINLAND

Näiden muutaman viikon aikana olen pysähtänyt jo useampaan kertaan miettimään sitä, kuinka onnekkaaseen ajankohtaan viimekesäinen oman kodin ostaminen osuikaan. Tämä koti tuntui heti kodilta, omalta ja rakkaalta, ja vajaan vuoden aikana siitä on tullut osa meitä. Mikään aiemmista omista kodeistani lapsuudenkotia lukuunottamatta ei ole koskaan tuntunut näin rakkaalta ja turvalliselta paikalta elää.

Olen koti-ihminen, jopa kotihiirulainen, mutta viimeisimmät viikot ovat osoittaneet, että kotihiirulainenkin vaatii viihtyäkseen inspiroivan ja lempeän ympäristön. Ja tilaa. Olenkin niin tyytyväinen viimekesäiseen päätökseeni tehdä muun muassa työhuoneestani juuri sellainen kuin haaveilin. Siitähän muodostui lopulta vaaleanpunaisen hattarainen, glitterillä ja kullansävyillä kuorrutettu, mutta juuri nyt en osaisi kuvitella parempaa paikkaa tehdä töitä. Tämän huoneen sisuksissa huolet kaikkoavat ja sormet tanssahtelevat näppäimistöllä kuin itsestään. Kun kahvitauonkin voi viettää keinutuolissa keinutellen, ei enempää voisi edes toimistotyöläinen toivoa. Juuri nyt en osaa enää edes kuvitella itseäni vanhan kodin pikkuruiseen toimistohuoneeseen, joka muistutti pikemminkin varastoa ja vaikka moni epäilikin, että kyllästyisin pian vaaleanpunaisena hohtavaan muumitapettiini, niin mitä vielä. Olen hankkinut jopa lisää silmää ilahduttavia esineitä koristeiksi!

Työhuoneeni luo hymyn huulille. Ovesta ei tarvitse kuin kurkistaa nopeasti sisään, ja hullunkurinen vaaleanpunainen maailma tekee onnelliseksi. Olen huomannut, että pidän huonettani myös pilkuntarkassa ojennuksessa. En halua sen jakkaroille kerääntyvän kasoja ja työpöytäkin on jatkuvasti järjestyksessä, valmiina ottamaan päivän haasteet vastaan. Tässä toimistossa on parasta myös se, että toimistoon saa saapua juuri sellaisessa asussa, kun haluaa. Esimerkiksi Pura Finlandin pehmeässä neuleessa, jonka sisuksissa on hyvä olla ja Halla X Hallan leggareissa, jotka ovat ehkä cooleimmat ikinä. Eikä tukkaakaan tarvitse välttämättä edes harjata, riittää kun sipaisee hiukset pikkumyynutturalle pois silmiltä.

Terveiset siis vaaleanpunaisen hattaran seasta, täällä menee tällä hetkellä oikein mukavasti. Toivottavasti sielläkin.


Kategoriat: muoti | Avainsanoina , | 2 vastausta