KAUPALLINEN YHTEISTYÖ/
Tampereen Työväen Teatteri
On sanomattakin selvää, että en voi kirjoittaa teille eilisestä Hamletin ensi-illasta sivuamatta myös sitä, miltä tuntui astella sisään teatterin ovista aikana, jolloin turvallisuus ja huoli ovat termeinä jatkuvasti pinnalla. Tänä päivänä kun ei välttämättä riitä, että teatteriin muistaa ottaa mukaansa liput, taskusta on hyvä löytyä kotoa lähtiessä myös maski. Pirkanmaan Sairaanhoitopiirin ohjeistuksen mukaisesti Tampereen Työväen Teatteri suosittaa näytöksissä maskin käyttämistä, ja minä sekä avecini toki noudatimme eilen tätä suositusta. Tieto maskisuosituksesta oli kiirinyt teatteriyleisöön kattavasti, en nähnyt yleisössä kuin muutaman ilman kasvosuojaa.
Oli ensimmäinen kerta, kun käytin maskia yhtäjaksoisesti näin pitkän ajan. Asetin kertakäyttöisen maskin kasvoilleni jo ennen teatteriin astumista ja otin sen pois vasta väliajalla kahvia juodessani. Toinen maski odotti kassissani ja kahvihetken jälkeen laitoin sen ylleni. Teatterin henkilöstö oli suojannut itsensä asianmukaisesti, käsidesiä löytyi lukuisista eri pisteistä ja narikka oli poistettu käytöstä. Katsomoon meidät ohjattiin pienissä erissä ja turvavälien noudattamiseksi katsomosta oli poistettu penkkejä käytöstä. Yleisöä oli paikalla siis huomattavasti vähemmän kuin esityksissä yleensä ja turvavälien säilyttäminen oli näin ollen helppoa myös lämpiössä. En ole kuitenkaan koko vuoden aikana ollut mukana tapahtumassa, jossa olisi paljon väkeä. Siksi tuntuikin hienolta, että niin moni noudatti maskisuositusta. Kuten jo aiemmassa postauksessani kirjoitin, nyt jos koskaan on tärkeää huolehtia ja välittää.
Olen tanssinut Juhannustansseja ja tavannut Jeppe Niilonpojan, joten osasin odottaa, että Suurella näyttämöllä nähtäisiin tälläkin kertaa jotain ainutlaatuista ja näyttävää. Jotakin sellaista, mitä puitaisiin lehdissä ja työpaikkojen kahvihuoneissa. Etukäteen jo aavistelin, että lavalla tuskin nähtäisiin 1600-luvulle tyypillisiä asuja tai lavasteissa näytelmän ilmestysmisajankohdan pohjoismaista arkkitehtuuria, ja aavisteluni osuivatkin oikeaan. Puvustus oli ensimmäinen asia, mikä sai sydämeni heittämään kärrynpyöriä. Punainen, oranssi ja purppuraisen pinkki vuorottelivat lavalla Eila Jouttunpään johdolla toteutetussa puvustuksessa. Liekö värimaailmaan poimittu sävyjä Tanskan lipusta. Meni kuitenkin pitkään, ennen kuin bongasin niistä kutkuttavan yksityiskohdan. Oletin, että puvuissa olleissa nauhaelementeissä luki kaikkialla Shakespeare ja Hamlet, mutta ehei, ei tietenkään, Hamletin toteuttaessa nerokasta liikekieltään lavalla, näin vilahduksen tekstistä Shake’n and Beer. Tyylistään kirjoittavan bloggaajan suunpielet nousivat välittömästi hymyyn.
Rockmusikaalista ei voi kirjoittaa antamalla palstatilaa reilusti myös Hamletille, Tanskan prinssille. Saska Pulkkinen on lavalla kuin pauhaava luonnonvoima. Hän puhuu, liikkuu, tanssii, on kuin akrobaatti, ja viimeistään silloin, kun hän kajauttaa ilmoille jonkin spektaakkelimaisen hienoista säveltäjätiimin tuotoksista Hamlet and His Gravediggers-bändin johdolla, katsojalta loksahtaa suu auki. Miten hän pystyy tuohon kaikkeen? Heti perään on annettava aplodit myös livebändille. Lavan edustalla koko näytöksen ajan kitaroillaan ”miekkailleet” soittajat ovat elementti, johon huomaan katseeni kääntyvän jatkuvasti.
Pulkkisen lisäksi lavalla nähdään päräyttävän kovia (tätä termiä käytin eilen, kun ystäväni lähetti viestin väliajalla ja kysyi miltä vaikuttaa) suorituksia. Ikisuosikkini Petra Karjalainen ottaa lavan haltuun kuningattarena ja Nätyllä vielä opiskelevaan, esityksessä taiteellisen opinnäytteensä tekevään Inke Koskiseen eli Ofeliaan, ihastun ensisekunneilla. Hurmaavaa uutta verta Suurella näyttämöllä. Jotta et kuvittelisi lavalla aukeavan eteesi vain dramaattista perhesuhteiden ja petosten selvittelyä, on kerrottava, että luvassa on myös naurunpurskahduksia. Pentti Helin, Ofelian isä, pitää muiden muassa huolen siitä, että tunnelma välillä myös kevenee.
Taidokkuudella ja kunnioituksella nykypäivään tuotu Otso Kauton ohjaama rockmusikaali Hamlet on elämys. Kokemus, jolla hellitään meitä tämän haastavan maailmantilanteen aikana. Juuri tätä minä ainakin tarvitsin. Täydellistä irrottautumista arjesta ja uutisvirrasta, hetkeä, jolloin mielessä ei pyörinyt kuin silmieni edessä aukeava maailma. Ikivanha, mutta aikaa kestävä luomus. Musiikilla kuorrutettu visuaalisesti uniikki esitys hellii sielua. Turvallisesti.
Kiitos Tanskan prinssi unohtumattomasta seikkailusta.
