AAMU-UINNILLA

Uinti ei ole ikinä ollut vahvin lajini. Olen ollut hieman arka vesipeto enkä oikein vieläkään voi sanoa osaavani uida kunnolla. Pinnalla pysyn, mutta soutuveneessä istun aina pelastusliivit päällä. Vaikka lääkärinikin on määrännyt hartia- ja selkävaivoihini lääkkeeksi uimista, en oikein tunne oloani kotoisaksi uimahalleissa. Kaiketi pelkään sitä, että en voikaan räpiköidä siinä uima-altaan reunan tuntumassa tai sitä, että jään vesijumppaajien jalkoihin.

Siksi Mattikin hieman yllättyi, kun ehdotin, että pakkaisimme hotellireissulle mukaan myös uikkarit. Original Sokos Hotel Ilveksessähän on upea allasosasto, ja ajattelin, että lauantainen rauhallinen aamu-uinti olisi täydellinen aloitus päivälle. Hipsimme kylpytakeissamme kohti saunaosastoa jo kahdeksaan aikaan ja tällainen arkakin uimari innostui upeassa auringonpaisteessa uimaan altaan monen monta kertaa päästä päähän. Aamutreeni tuli siis tehtyä ihan kuin huomaamatta ja hetki poreammeen kuplissa oli niin luksusta, että en edes muista koska olo olisi ollut viimeksi niin onnellinen.

Jos jo yksi uintikerta saa näin hyvälle fiilikselle sekä kropan että mielen, kaiketi sitä olisi hyvä harrastaa useamminkin. Treenaamallahan sitä varmuutta ja taitoa kehittää lajissa kuin lajissa, joten toivotaan, että kesästä tulee lämmin ja innostun pulikoimaan järvissä niin, että taitoni kehittyvät.

Tämä uintikokemus Ilveksessä oli tosin niin ihanan ainutkertainen, että sitä ei kyllä taida voittaa uiskentelu missään muualla. Kiitos vielä Ilvekselle vieraanvaraisuudesta, lisää kippistelystä kattojen yllä pääset lukemaan täältä.

Energistä ja hyvinvoivaa viikkoa kaikille! <3

enkku2-1

I had the most perfect Saturday morning.


Avainsanoina , , , | 2 vastausta

TAKKI, JOTA EN KOSKAAN PALAUTTANUTKAAN

Ostin tämän Just Femalen oversize-villakangastakin Nellyn alennusmyynneistä viime keväänä. Alkuperäinen hinta hipoi miltei 200 euroa ja hyvän alennusprosentin kera päätin sen pitkän vatvomisen jälkeen klikkailla ostoskoriini. Takki saapui ja unohtui lopulta vuodeksi vaatehuoneeseeni.

En palauttanut sitä, vaikka se ei tuntunutkaan ihan omalta, vaan päätin antaa sille mahdollisuuden vielä tulevana talvena. Eli toisin sanoen, tänä talvena. Jätin takin käyttämisen vähän viime tippaan ja heitin sen lopulta kirpputorille myytäväksi 40 euron hintalapun kera. Takki ei kuitenkaan kirpputoriltakaan löytänyt uutta kotia, vaan palasi lopulta takaisin vaatehuoneeseeni.

Viimeisten pakkaspäivien turvin heitin sen sitten eilen ylleni ja koitin josko tuo musta pitkä, lämmin ja pehmeä takki olisi sittenkin minun juttuni. En päässyt pohdinnoissani puusta pitkälle ja veikkaan, että tämä käyttökerta jäi viimeiseksi, ainakin tämän kevään osalta. Takki täytyy vähintään käyttää ompelijan pienennettävänä jos se vielä käyttööni päätyy.

Onneksi tällaisia hutiostoksia tulee tehtyä nykyään to-del-la harvoin.

Ehkä meitä ei vaan ollut tarkoitettu yhteen.

enkku2-1

I don’t know what to do with this jacket. It doesn’t feel cozy at all, but for some reason it’s hard to let go of it. What do you think, a hit or a miss?


Avainsanoina | 8 vastausta