Kun olin kipeänä, pistin CDON.comin laulamaan, ja tilasin muutaman englanninkielisen pokkarin tylsien päivien iloksi. Lukioikäisenä mulla oli lähes koko ajan jokin hömppäpokkari kesken (luin ne tosin kaikki englanniksi, jotta sain reeniä enkun kirjoituksia varten ;) tasapainottamassa sitä kaikkea tietoähkyä mitä luennoilta päivittäin korvien väliin jäi. Jos jäi. Päätin aloittaa rakkaan lukuharrastuksen uudestaan. Seuraavana onkin vuorossa tuo uusin shoppailuholistin seikkailu, jossa Beckyn jälkikasvukin tutustuu jo muotimaailman ihmeellisiin houkutuksiin. Kuinka turhanpäiväistä, mutta juuri siksi ihanaa ;)
Kate Jacobsin Pieni lankakauppa-pokkarin bongasin kirpparilta. Joo, pieni vollotusromaani. Mä kyynelehdin (pistetään flunssan piikkiin) lopussa melkein yhtä paljon, kun silloin kun kattelin Marley & Me-leffan (kyseisen leffan kaltaisten elokuvien tekeminen pitäisi kieltää lailla kyynelkanavatulehdusvaaran vuoksi), ja kaiken lisäksi innostuin NEULOMISESTA niin, että kohta on jo Edelle uusi talvitakki viimeistelyä vaille valmis. Ai minäkö mummoutunut, en toki. Korkeintaan inspiroitunut.
Seuraava inspiraation kohde onkin ranskalaisen manikyyrin opettelu halpislakoilla. Hommasin tänään valkoisen kynsilakan, jota ihan kohta rupeen testaamaan käytännössä. We’ll see.
Jotta tämä postaus ei nyt menisi täysin ”elämä on ihanaa ja inspiroivaa”-postaukseksi, on olemassa myös asia, joka ei inspiroi kyllä mua ollenkaan. BB. Big Brother. EVVK. Olen siis todellakin ollut tähän asti fanaattinen BB-fani, mutta nyt joku tökkii. Mikäkö? En tiedä. Porukka on jotenkin tasapaksua ja tylsää, ja nyt kun mun voittajasuosikki Satu eilen tiputettiin, en voi enää muuta kuin toivoa, että uudet asukkaat tuovat vipinää kinttuihin.
Noh, ainakin olen löytänyt ihmisen, joka kiroilee melkein yhtä paljon tai jopa enemmän kun mää. Hyvä Elisabeth, hieno saavutus.
