Kuten osa lukijoistani saattaakin jo tietää, ammattikorkeakouluopinnot ovat pikku hiljaa pulkassa, ja valmistujaispäivä odottaa jo nurkan takana. Perjantaina sain mukavan yllätyksen. Muorini ja vaarini halusivat jo nyt lahjoa minua ja M:ää tämän juhlapäivän kunniaksi, ja siitä se ajatus sitten lähti. Pendel muutti meille, tuttavien kesken siis Pena vaan.
Ihan ensimmäiseksi me kaksi Ikeafanaatikkoa, Eppu ja minä, teimme hieman taustatutkimusta. Pendelin suunnittelija Carl Hagerlingin luomus on kaksimetrinen ja ylväs komistus, joka tarvitsee hieman myös Batterya toimiakseen. Hankintapäätös oli yhteinen ja niinpä hyppäsimme autoon ja suuntasimme hakemaan pikku-Penan kotiin.
Pendelin hakuretkelle pukeuduin lämpimästi, mutta huomioon oli otettava mahdolliset kantamishommat ja täten tuo eilinen löytö Vero Modasta kuulosti hyvältä shoppailuvaatetukselta. Alta pilkottaa O.I.Sin pitkähihainen raitapaita ja kaulanlämmittimeksi kietaisin GT:n lempihuivini. Eppu olisi niin kovasti halunnut lähteä hakemaan Pendeliä kanssani, mutta lopulta luu vei voiton minusta ja jäbä jäi tyytyväisenä odottamaan Penaa kotiin.
En enää muista aikaa, jolloin Tampereella ei olisi ollut Ikeaa. Miten me selvittiin ilman?! No joka tapauksessa, tämä ruotsalainen uusi asuinkumppanimme asusti siis vielä tähän aamuun asti Ikeassa, hyllyssä 13, lokerossa 25.
Ihana punapää-Roosa oli kantoapuna ja niinpä he saivatkin iskän kanssa Pendelin kätevästi kannettua mamin farmarin perään (no kun mun täyty kuvata ni en kai mä nyt ois pystyny kantamaan?! :P). Iskä ei oikein vielä oo sisäistänyt ajatusta siitä, miksi ihmeessä kaikki retket, vaatteet ja tapahtumat täytyy nykyään kuvata. Havaitsin pientä nolostumista ilmassa, kun kello-osastolla kyselin ääneen, että ”saakohan näitä huonekaluja kuvata täällä?”. ;)
Yllättävää kyllä, tämäkin Ikea-tuote oli kasattava, tällä kertaa hyvä niin, sillä saimme kätevästi hieman pakkauksia pilkkomalla kellon mahtumaan autoon.
Ja sitten oltiinkin jo kotona. Palaset lattialle ja ruuvit suoraan. Operaatio Pena oli valmis alkamaan.
Kyllä Ikealla on sitten hieno asiakaspalvelu. Kotona odotti valmiina tuollainen remontti-M vasara ja ruuvari valmiina hyppysissään. Remonttireiskalla oli myös apuri mukanaan, Eppu-Etevä. Ja mun tehtäväkseni jäi toimia operaation työnjohtajana. Älkääs nyt väheksykö mua yhtään, mikä työmaa muka toimisi ilman pätevää työnjohtajaa? ;)
Muistattekos muuten vielä tämän postauksen?
Niinpä, taisin hieman haaveilla Pendelistä jo tuolloin ;)
Kaappikellon kokoinen kiitos muorille ja vaarille upeasta valmistujaislahjasta!
