.. jokainen päivä on eläinten päivä.
Siksi en eilen vielä postaillutkaan Maailman Eläintenpäivästä, jota virallisesti vietetään 4.10. Blogini lukijat tietävät, että olen kovin eläinrakas. Kaipaan välillä hurjasti vanhempieni luona asustavia kiinanharjakoiraveljeksiä, eikä mikään voita sitä fiilistä, kun ne kipittävät heti luokseni vanhemmilla vieraillessani. Barcelonassakin ollessani äiti toi välillä pojatkin Skype-keskusteluruutuun. Ihmisille voi aina soitella, eläinten kanssa se on vähän vaikeampaa ;) Pienenä tuntui todella traagiselta menettää sairastunut pikku-punakorvakilpikonnamme. Muistan vieläkin kuinka pikkukonna laitettiin nättiin rasiaan, joulukukka sen päälle, ja hautajaisten herkkuihin kuului juustonaksuja. Siinä me sitten muisteltiin Urhoa naksuja syöden :’)
Ja sitten Eppu, no kyllä te tiedätte, että Epusta on parin vuoden aikana tullut mulle ja Matille perheenjäsen. Eppu on valloittanut myös perheidemme sydämet, ja turvallinen hoitopaikka löytyy lähipiiristä aina. Eppu on ollut elämäni paras hankinta. Siitä on tullut hyvä ystävä. En luopuisi enää tuosta pörröpäästä mistään hinnasta. En, vaikka tänään en pitänytkään kotiin tullessani siitä, että Eppu oli pistänyt Kodin Kuvalehden miljooniksi palasiksi, enkä, vaikka se repäisikin aamulla heippoja sanoessaan silmäpaon upouusiin sukkahousuihini. Eppu on ansainnut extraluunsa Eläinten päivän kunniaksi.
Ystävistä pitää huolehtia. Eläinten päivä on joka päivä ♥
Psst. Alimmat kuvat on näpsitty Barcelonasta :)
