Rahat tähän laukkuun säästin jo viime joulukuista Pariisin matkaa varten, mutta pupu meni lopulta Louis Vuittonin liikkeen edessä pöksyyn sen laukkupaljouden ja hälinän tiimellyksessä ja päätinkin pistää rahat lopulta kasvamaan säästötilille. Kunnes sitten kiusaus yltyi tällä viikolla niin kovaksi upean Xenian blogia lukiessani. Laitoin tarjouksen Xenialle hänen myynnissä olleesta Speedy 35 Damier Azuristaan, ja kuinkas sitten kävikään..
… teimme kaupat ja nyt olen onnellinen (oi niin kovin onnellinen!) Louis Vuittonin omistaja! Ja mikä uskomattominta, tämä kyseinen laukku, tässä kyseisessä värissä ja kuosissa on juurikin se, jonka meinasin jo Pariisista kotiuttaa. Kuinka upealta tuntuukaan nyt viimein omistaa se laukku, josta on jo niin kovin monta vuotta vain unelmoinut. Tämä laukku on toki nähnyt jo elämää ja pieniä käytön jälkiä siinä on luonnollisestikin havaittavissa, mutta mielestäni se ei haittaa lainkaan. Tiedän tämän laukun olevan vastedeskin niin paljon käytössä, että kolhuja ja elämän jälkiä se taatusti saa osakseen jatkossakin.
Oi Louis, oi Louis, minkäs teit. Kerrankin olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
// Never say never; I just told my readers that the bag of my dreams, Louis Vuitton’s Speedy 35, would have to wait for a while before I could buy it for myself. Then, a few days later, I found this gorgeous piece on Xenia’s blog and I decided to buy it from her! This is the same bag which I was supposed to buy from our trip to Paris last December, but finally I didn’t buy it from Paris because I found it way too expensive at the time. But now, I’m the very very happy owner of the Speedy 35!
