Olen melko varma siitä, että moni on kaivanut viime viikkojen aikana esiin pöytälaatikon kätköistä jämälankoja ja sukkapuikkoja. Kun innostus iskee, eivätkä jämälangat enää riitä, on onneksi nykypäivänä mahdollista tilata lankoja myös suoraan kotiovelle. Sillä tiedän kokemuksesta, että kun neulontainto iskee, se monesti iskee niin lujaa, että lankakoppa tulee aiheelliseksi täyttää kukkuralleen. Kaulahuiveja, säärystimiä, villasukkia ja -tumppuja! Hurjimmat ovat ehtineet varmasti koti-iltojen iloksi kilistellä puikkoja neulepaidan verran.
Varauduin jo jokin aika sitten tylsähköihin koti-iltoihin ja päätin tehdä samaiselle serkulleni, jolle näpertelin myös vaippakakun, vauvalahjan itse. Löysin maailman kauneinta sinisävyistä lankaa uudesta Moomin X Novita-sarjan Majakkasaari-lankamallistosta, ja tiesin heti, mitä pikkuiselle tekisin. Koska pikkuherra saapuu maailmaan silloin, kun maailmassa puhaltelevat vielä viileähköt kevättuulet, tarvitaan vaunuissa hieman lämmikettä ja lattialla vilttejä, joiden päällä köllötellä. Tuumasta toimeen, näin syntyi vauvapeitto hänelle, joka saapuu pian maailmaan.
Peiton koko on helppo määritellä itse ja puikoille luodaan silmukoita sen verran, kun peitolle haluaa kokoa. Vinkkinä mainittakoon, että peitto kannattaa aloittaa alareunasta helmineuleella (1 s oikein, 1 s nurin, toisella puolella toisin päin), sillä sileä neule saattaa helposti käpertyä reunoista. Niinpä aloitinkin peiton teon n. 10 kerroksella helmineuletta. Kun alareuna oli valmis, tein kuitenkin vielä kullakin kerroksella 10 silmukkaa helmineuletta myös peiton reunoille. Peiton helmineuleen väliin jäävä alue on sileää neuletta, eli oikealla puolella silmukat neulotaan oikein, nurjalla puolella nurin. Myös yläreunaan tein helmineuletta kymmenen kerroksen verran. Tämän jälkeen työ olikin päättelyitä vaille valmis.
Minulle oli enemmän kuin tärkeää löytää vauvan peittoon koristeeksi Muumilaaksosta tuttu Tiuhti-hahmo. Tiuhti ei valikoitunut hahmoksi arvalla, vaan sillä on tietty merkitys serkulleni, joten metsästin kivien ja kantojen alta Tiuhtia joko kangasmerkkinä tai edes kankaanpalana, josta olisin saanut sen muokattua koristeeksi peiton alakulmaan. Tehtävä oli mahdoton. Niinpä pyysinkin taidokasta äitiäni tekemään minulle Tiuhtin virkaten ja hahmosta tuli juuri niin täydellinen kuin osasin odottaa. Ompelin pienin pistoin Tiuhtin hyvin peittoon kiinni ja olin itsetehtyyn lahjaan äärimmäisen tyytyväinen.
Tämänkaltaisella neuletyöllä on helppo verrytellä ruostuneita taitojaan. Suosittelen valitsemaan langaksi myös juuri tällaisen langan, jossa värit vaihtelevat – sen kanssa työskentelemiseen ei kyllästykään niin helposti! Ja vielä vinkiksi, muista pitää hartiasi rentona ja neuletyö sydämesi alapuolella neuloessasi, näin vältät sen, että neulominen pitää mielesi virkeenä eikä jumita kroppaasi. ;)
