Suoritan täällä juuri tieteellistä testiä. Tutkimusteni pohjalta ulkona pauhaava lumimyrsky ei tunnu ollenkaan niin pahalta, kun viettää leppoisaa koti-iltaa uudessa kesämekossa. Olen jo pari tuntia hyppinyt täällä ees taas postipaketista tänään kuoriutuneessa pitsimekossa, ja mikäli tutkimukseni jatkuvat yhtä onnistuneesti, olen varmaankin jo nukkumaan mentäessä unohtanut koko takatalven.
Vilan pitsimekko on unelmieni täyttymys. Kannatti metsästää juuri sitä oikeaa mekkoa näin pitkään, vaikka välillä olinkin jo sortumaisillani vastaavanlaisiin korvikkeisiin. Tässä mekossa on kaikki kohdallaan; pituus, malli, suloisen kermainen väri, kuvioinnit..
Seuraavaksi aion istahtaa keittiön pöydän ääreen juhlistamaan onnistunutta pitsimekkohankintaa kahvikupposella samalla pohdiskellen sitä, minkäköhän värisiksi nuo kaupasta kotiin kantamani tulppaanit kuoriutuvat. Ehkäpä valkoisiksi? Vaaleanpunaisiksi? Vihreät tulppaanit olisivat myös aika siistejä? Mutta yksi asia on aivan varma; nyt on pakko olla kevät, kun pöydällä on kerta tuoreita kukkiakin. Älkää katsoko pihalle niin kyllä se talvi sieltä pian lähtee pakomatkalle.
