Heräsin aamulla pienoiseen tuskanhikeen jo kuuden aikaan ja koin ihan äärimmäisen suurta tarvetta nousta jo postailemaan. Mattikin totesi, että nyt ovat kyllä maailmankirjat sekaisin, kun eilen en julkaissut postauksen postausta. Addiktoitunut blogisti koki tästä hieman huonoa omaa tuntoa ja ajattelikin nyt selittää tämän spontaanin bloggailutauon kertomalla äärimmäisen hektisestä eilisestään. ;)
Eilinen alkoi melko kivuliaissa tunnelmissa, kun pari päivää sitten alkanut selkäkipuilu sai minut kävelemään käppyrässä, irvistelemään vihlomisesta ja kaikin puolin muutenkin huonovointiseksi. Istuinkin jo anivarhain aamun ruuhkabussissa matkalla kohti maailman parasta fysioterapeuttia; hän jos kuka osaisi tämän homman hoitaa.
Kuului vain niks, naks ja poks ja olo oli kuin uudesti syntyneellä. Alaselän nikama oli mennyt lakkoon ja nyt pienen hellavaraisen käsittelyn jälkeen, oli ongelma hoidettu ja nikama sai kyytiä. Fiilis oli heti aamuisen käsittelyn jälkeen ihan mahtava, kun pitkittyneet päänsäryt ja huonot olot jäivät fysioterapeutin vastaanotolle.
Sieltä kiirehdinkin jo hurjaa vauhtia töihin. Toimistotytön look koostui tänään aiemmin viikolla kotiutuneista Gina Tricotin alelöydöistä, joista lemppareiksi nousivat ehdottomasti tuo kymmenen euron höyhentä kevyempi paitapusero ja musta laukku.
Bussia kaupungilla odotellessani kipaisin noutamaan hieman evästä Sokoksen salaattibaarista. Pitkän pohdinnan jälkeen lounaaksi valikoitui herkullinen tonnikalasalaatti ja, kun aikaa ennen bussin tuloa vielä jäi, kurkkasin hieman viereisen kirjaosaston tarjontaa ja kuinka ollakaan löysin lopulta itseni lastenvaateosastolta.
Alerekissä roikkuivat nimittäin lapsuudesta tutut lapaset alennettuun hintaan. Kuin tilauksesta; ulkona satava räntä ja loska viimoineen pakottivat minut suorastaan nämä lämpimät lapaset hankkimaan.
Kipin kapin töiden jälkeen kiisinkin jo postiin. Postissa odotti nimittäin aleaarteeni jouluaatolta, jotka ihana Nelly postitti luokseni jo näin pian. Paketista paljastui muun muassa uusia ihania alusvaatteita ja ..
.. jotakin, joka ansaitseekin aivan oman postauksensa ;)
Tyhjyyttään ammottava jääkaappi pakotti minun hieman inspiroimaan itselleni iltapalaa, ja päädyinkin lopulta tuttuun ja turvalliseen tavikseen; makaronia, chilitonnikalaa ja ketsuppia, toimii aina ;)
Iltaruuan jälkeen olikin aika jälleen matkata taas kohti kaupunkia. Pikainen visiitti Koskikeskuksen Elisa Shopitiin osoittautui melko vaikeaksi, tarkoituksenani oli nimittäin ohittaa kaikki alekyltit ja hoitaa vain pikaisesti asia kuntoon. Mä onnistuin! Ginan alelappujen kohdalla se tosin tuotti jo äärimmäisiä vaikeuksia.
Pikaisesti sujuneen Koskari-reissun jälkeen, odottivatkin mummu ja vaari minua jo kahvi pöytään katettuna, ja kävimmekin Epun kanssa tervehtimässä myös heitä perjantai-illan kunniaksi. Mummun ja vaarin ihana jouluinen koti piparkakkuineen virittikin mielen sopivasti perjantaifiilikseen, vaikka pian olikin jo lennettävä taas toisaalle..
Vanhempieni luona minua odotti koiravahdin tehtävät, kun Roosan muuttaessa kotoa pois ja muuton ollessa täyttäpäätä käynnissä, perheen koiruudet olivat vähän ottaneet tästä hälinästä nokkiinsa ja tarvitsivat extrapaljon rapsuttelua ja rakkautta (ja vähän lihapullia, sori, olihan niitä nyt pakko hemmotella). Koiravahdin mielenkiinto kääntyi kuitenkin pian toisaalle, kun äiti kantoi eteeni tälläiset nostalgiset aarteet..
Näitä tuttuja en ollutkaan varmaan kymmeneen vuoteen nähnytkään. Ihana jälleennäkeminen sai minut tosin ihmettelemään, miten hius-Ken on näiden kaikkien vuosien ajan säilynyt noin hyvässä kuosissa. ;) Nämä lapsuuden kaverit laitettiin muuton tieltä talteen odottamaan uusia leikkijöitä ♥
Siinä missä äiti ja Roosa kantoivat tavaroita ja minä keskityin Barbie-leikkeihin, löysivät iskä ja Matti puolestaan taas ihan omaa tekemistä muutettavien kaappien sisällön syövereistä..
Iskän vanha junarata tuotti kuitenkin toimimattomuudellaan pojille pettymyksen, ja lopulta mekin jouduimme osaksi kantohommia.
Roosan ja Roosan poikaystävän uudesta kodista tulee aaaaivan ihana. Roosa voisi harkita sivutoimisia sisustajan hommia ja tulla laittamaan kuntoon myös meidän uuden kotimme; niin kauniilta tuolla keskeneräisessäkin kodissa jo näytti ♥
Hihii, Roosan poikakaverille ostamani synttärilahjakin oli päässyt oikein paraatipaikalle keittiöön :D
Huh huh, sellainen päivä. Puolikahdentoista aikaan painoin pääni kotona tyynyyn ja noin kahdenkymmenen sekuntin kuluttua taisinkin jo käpertyä unten maille. Kauniita unia.
