Enää kuukausi ja ovi uuteen kotiin avautuu. Olen onneksi ennakoinut tulevaa muuttoa hävittämällä tarpeetonta tavaraa, pakkaamalla rihkamaa ja pikkusälää pahvilaatikoihin ja vähentämällä tavaran määrää komeroista. Haluan uuden kodin sisustuksesta selkeän ja tyylikkään, yritän välttää sitä pikkutavaraa, joka kerää vain pölypilviä ylleen. Jokaiseen kotiin kuuluu kuitenkin muistoja, ja välillä ne muistot ilmenevät juuri sen kammoksutun pikkusälän muodossa.
Vaikka jo lupasinkin, että Pariisi-postaukset oli nyt jo läpikäyty ja purkitettu, en malttanut olla palaamatta lähes viiden vuosikymmenen takaiseen Pariisiin.
Nuori pukuompelijatar Tuula on matkannut suureen maailmaan nuuhkiakseen muotimaailman uusia tuulia. Retkeen on kuulunut myös nähtävyyksillä kiertelyä, ja niinpä Tuulakin on reippaasti astellut Pariisin näyttävimmän tornin, Eiffelin, juurelle. Aukiolla tepastelu on vaikuttava kokemus, ylöspäin katsellessa mahanpohjaa kouraisee ja lippujono ylös torniin ei vaikutakaan enää niin houkuttelevalta. Tuula toteaa olevansa nyt niin kiireinen ettei ehdi torniin kipuamaan, vaan livahtaa maantason matkamuistomyymälään ja kiikuttaa kassalle Eiffel-tornin pienoismallin.
Kun Tuula-mummu monien vuosien kuluttua tuosta kokemuksesta nukkuu pois, haluaa pojantytär Noora ehdottomasti itselleen tuon paljon puhutun Eiffel-tornin mummun kirjahyllystä muistoksi.
On vuosi 2011 ja tuo samainen torni on silmieni edessä. Kohta olisi tarkoitus matkustaa hissillä huipulle. En ihmettele enää lainkaan niitä Tuula-mummun yllättäviä kiireitä. Ei se näin korkealta ranskan oppikirjan sivuilla näyttänyt. Ylös on nyt vain mentävä. Mummu kävi vain juurella, minä pistän paremmaksi ja menen kurkkaamaan tuuleeko huipulla.
Uroteon jälkeen äiti palkitsee minut ylhäällä olevasta matkamuistomyymälästä ostetulla Eiffel-tornilla ja onnistumme ikuistamaan kuvan, jossa huokaisen helpotuksesta, pidättelen oksennusta, kiljun sisäisesti riemusta ja olen ylpeä itsestäni, kaikki samaan aikaan. Lopputulos ei ole mikään mairittelevin ja voitte olla varmoja, että Noora-mummun kirjahyllyyn ei päädy tämä alla oleva otos lapsenlapsien ihmeteltäväksi..
Siellä ne tornit nyt sitten nököttävät hyllyllä rinta rinnan.
