Koska tämä raivostuttava flunssa on pitänyt mut petipotilaana nyt jo viikon (eikä loppua näy..) missasin oman mami-kullan tiistaiset synttäritkin. Ajattelin aamulla, että pieni syntymäpäivälahjaostosreissu piristäisi ja ehkä jopa auttaisi karkottamaan flunssaa, mutta joo, olin väärässä, nyt on armoton hedari ja taas äsken hätyyttelin uhkaavasti nousevan kuumeen pillerein pois. No ehkä jo huomenna?
Mulla on maailman omituisin mami– se on niin ihanan hömelö, mutta samalla äärimmäisen fiksu, nuorekas ja energinen, ihan supernainen. Yritin posket punasina keksiä kaupassa äidille jotakin spesiaalia, mutta en kyllä ollenkaan onnistunut. Päivänsana: Nomination. Ostin mamille palasen, jossa koreilee Kanadan lippu, sopii kuvaamaan syksysynttäreiden ruska-aikaa ja sitä, että äiti on ollut Kanadassa vaihto-oppilaana. Onnistunut valinta, kuulemma. Jotta sankaritar pysyisi julkisuuden valokeilasta poissa, on Roope hieman nyt potretissa pääosassa, mutta ei se mitään. Roope on ihan mammanpoika.
Haluaisin niin kovasti kertoa meidän jännittävästä arjesta ja ihanista päivän asuistani, mutta meidän arki on oikeasti tällä hetkellä tätä:
M kirjoittaa opparia nenä kiinni läppärissä ja mä makaan toisella sohvalla päälläni maailman epäseksikkäimmät hennesin kulahtaneet pyjamat. Eli se niistä päivänasuista. Lupaan parantua pian, seinät alkavat muutenkin jo kaatua päälle.
