Kyä se vaan niin o, että Mansen parhaat munkit löytyy Näkötornilta!
Kaikkihan sen tietävät, Pyynikin Näkötornilla ne parhaat munkit on. Siksi mietimmekin Matin kanssa pitkään ennen kuin lähdimme tänään vasta kuuden maissa ajelemaan kohti Näkötornia munkit mielessämme. Kyllähän vappuna nyt edes yksi munkki täytyisi syödä. Päätimme kuitenkin ottaa tietoisen riskin. Kauhukuvissani munkit olivat loppuneet tyystin tai munkkijono ulottuisi vähintään Pyynikintorille asti. Koska kaikkihan siä ois.
Mutta meillä kävikin lopulta melkoisen hyvä munkki! Osuimme paikalle juuri sellaiseen aikaan, kun jonottaa ei tarvinnutkaan kuin kymmenisen minuuttia ja autokin saatiin parkkiin miltei tornin juurelle. Kävellessämme munkit pussissa kohti autoa, osa jonosta ulottui jo ulos asti. Alunperin meidän piti odottaa kotiin asti ennen kuin mussuttaisimme munkit kitusiimme, mutta tuoreiden leivonnaisten tuoksun leijailtua neniimme, munkit syötiin saman tien, kun istahdimme autoon.
Ja näitä munkkeja on muuten aivan toivotonta yrittää syödä ilman, että välillä lipaisisi huuliaan.
Olipas muuten hyvä vappu! Yhtään ei haitannut, että vettä satoi ja ilma oli harmaa, meillä oli niin paljon mukavaa tekemistä, että en edes muistanut kaivata auringonpaistetta. Kaiken kaikkiaan vappu oli rauhallinen, mutta sellainen, jota muistellaan vielä pitkään hymyssä suin. Simaa on kaapissa vielä pullollinen, joten vappu ei toki vieläkään ole ohi. Nyt istahdan tv:n ääreen, kippistän vielä kerran tälle toukokuun ensimmäiselle ja yritän muistaa jossain kohtaa laittaa herätyskelloni herättämään huomiseksi.
Aivan kuin olisi lauantai. Ja huomenna elänkin taatusti sitten koko päivän maanantaita. Hämmentäviä nämä arkivapaat.
