Oletteko ikinä koittaneet tehdä duckfacea puoliksi puutuneella naamalla? Ei kannatakaan. Lopputulos on hämmentävän hullunkurinen.
Muistatteko vielä, kun suuhygienisti totesi minulle kesäkuussa, että suussani on käynnissä ”katastrofi”. Lähdin tuolloin itku kurkussa pois lääkäristä ja oven sulkiessani päätin, että tuonne en enää jalallani astu. Enkä astunutkaan. Kun ihan oikeasti pelkää hammaslääkäriä ja kertoo siitä hygienistille avoimesti, ei potilasta voi yhtäkkiä alkaa solvata ja mollata aiheetta.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Löysin erinomaisen yksityisen hammaslääkärin työkaverini suosituksen kautta ja pääsin ”katastrofini” kanssa näytille nopeasti. Paikattavaa löytyi lopulta vähän ja viisaudenhampaitakaan ei tarvinnut lopulta poistaa kuin yksi siinä missä hygienisti epäili, että poistettavia hampaita löytyy paaaaljon. Vaikka yksityisellä hammaslääkärillä lompakkoon ilmestyikin suunniteltua isompi lovi, tämä hoitojakso oli joka euron arvoinen. Kävin hammaslääkärissä syksyn aikana useampaan kertaan, sain aivan loistavaa palvelua ja hammaslääkäripelkoni otettiin vakavasti. Minusta pidettiin hyvää huolta.
Ja tänään koko homma oli paketissa.
En tiedä onko tuleva joulunaika herkistänyt minut tekemään pieniä hyviä tekoja aina, kun siihen on mahdollisuus, mutta sainpa eilen ajatuksen ilahduttaa hammaslääkäriäni ja hammashoitajaa pienillä pikkujoululahjoilla. Paketoin heille kiitokseksi hyvästä hoidosta vartalovoiteet joulupaketteihin ja ojensin nuo vaatimattomat lahjat tänään vastaanottajilleen.
Hammaslääkärini liikuttui pienestä eleestäni silminnähden kovasti ja sain kiitokseksi lämpimän halauksen. Ikinä ennen en ole lähtenyt hammaslääkäristä näin hyvillä mielin kotiin.
Pikkujoululahjat olivat melko vaatimaton kiitos siitä, että heidän avullaan olen selättänyt hammaslääkäripelkoni.
After-dentist-duckface. Quack quack.
