VALTAVA VAUVA TAMPEREELLA

Se on tyttö! Edessäni makasi valtava tyttövauva. Sen jokainen varvas, kynsi, ihopoimu ja hiuskarva oli niin taidokkaasti tehty, että vieressäni äitinsä sylissä oleva vauva alkoi jokellella Ron Mueckin Girlille (2006) innoissaan. Lattialla lepäävä taideteos sen sijaan näytti varsin yrmeältä, ilmeisesti maailmaan putkahtamisestaan vielä vähän hämmentyneenä. Veistos oli mykistävä, erilainen, sanattomaksivetävä. Kuinka monta työtuntia Mueck onkaan teokseensa käyttänyt, kun jokainen yksityiskohta on niin tarkasti hiottu. Aivan kuin edessäni olisi loikoillut oikea, valtava vastasyntynyt.

Ron Mueckin (s. 1958) näyttely on kerännyt Särkänniemen kupeessa olevaan Sara Hildénin taidemuseoon jo valtavan yleisön, ja itsekin odotin tämän näyttelyn näkemistä niin paljon. Mueckin teoksia ei nimittäin koskaan aikaisemmin ole ollut esillä Pohjoismaissa. Näyttely pitää sisällään kymmenen teosta ja sen lisäksi katsoja pääsee tutustumaan veistosten valmistusprosessiin valokuvien ja videon välityksellä.

Osa teoksista on valtavan, jopa liioitellun suuria, toiset taas pienempiä ja koko näyttelyn ajan huomasin miettiväni, miten ne oikein onkaan tehty. Seinällä on eräs taulu, jota museovierailijakin saa koskea. Sen avulla pääset kurkistamaan veistosten ”sisuksiin” ja huomaat, että veistokset eivät ainoastaan näytä hyperrealistisilta, vaan ne myös tuntuvat siltä.


Veistoksia jää ihastelemaan ja pohdiskelemaan pitkäksi aikaa. Miksi kauppakasseja kantava äiti on niin kovin murheellisen näköinen? Millainen onkaan tuon vanhan pariskunnan tarina, joka lepäilee päivänvarjon alla? En löydä tarpeeksi voimakkaita adjektiiveja kuvailemaan veistoksia, sillä näyttely on samalla aikaa sekä surullinen, hauska, taidokas, ainutlaatuinen.. Ainakin kaikkea tätä.

Se pitää nähdä itse.

Kuvissa näkyvät veistokset: Ron Mueck/ Couple under an Umbrella (2013), A Girl (2006), Spooning Couple (2005), Woman with Shopping (2013), Mask II (2002)

enkku2-1-1-1

Ron Mueck/ Sara Hildén Art Museum, 2.6.-16.10.2016.


Avainsanoina , | 8 vastausta

OOTTEKO TEKIN KAIKKI FESTAREILLA?!

Noora: ”Kaaaaikki on festareilla paitsi mää.”
Matti: ”No tuskin nyt ihan kaikki.”
Noora: ”Suurinpiirtein on.”
Matti: ”No mikset itekin mennyt?”
Noora: ”No ei sitä nyt etukäteen voinu tietää, että kaikki paitsi mää olen siellä.”

Olen just tuollainen. Siinä vaiheessa, kun kesäsuunnitelmia tekee, festareille lähteminen ei muka huvita, mutta siinä vaiheessa, kun Instagram-feedi vain vilisee kuvia festarisafkasta, artistien hypetyksestä ja onnellisista festarihymyistä, rupeaakin yhtäkkiä ärsyttämään.

”MIKSI MÄ EN OLE TUOLLA?!”

Matti: ”Ootko sä käynyt paljon festareilla?”

Noora: *kaivaa raivokkaasti esiin arkistoistaan todisteita siitä, että kyllä HÄN TODELLAKIN ON ja asettelee keittiön pöydälle useammankin leikekirjan konserttimuistoistaan*

Myönnän, että olen todella mukavuudenhaluinen ja siksi festarikokemukseni eivät ulotu Tamperetta pidemmälle. Tammerfestien ja Blockfestien jälkeen on ollut iiiiihana hypätä bussiin ja suunnata omaan kotiin nukkumaan. Ja mikä siisteintä, tänä vuonna haluaisin suunnata muun muassa Tammerfesteille tismalleen samasta syystä kuin silloin kymmenen vuotta sitten..

Anttikin on siellä.

Olen ottanut tuolloin hämmentävän hyviä keikkakuvia Antista. Oltiinkohan me aina eturivissä…? Ja olikohan se sittenkin Kukkaisrock missä me oltiin?

TAKKI / JACKET ZARA FARKUT / JEANS ZARA KORVAKORUT / EARRINGS POOLA KATARYNA

 enkku2-1-1-1

Happy weekend you guys!


Avainsanoina , | 6 vastausta