Olen kuumeisesti seurannut millaisia kirjesaaliita maajussit kahmivat televisiossa morsianehdokkailtaan, ja näin puintiajan ollessa juuri parhaimmillaan, päätin heittää lusikkani mukaan soppaan ja kertoa kolme oman elämäni huomiota maajussin morsiamena elämisessä. Tällaiselle kaupunkilaishiirelle kun maailma maaseudulla oli vielä kymmenen vuotta sitten täysin uusi juttu.
[1] Meidän perheessämme keväinen kylvöaika ja syksyinen puintiaika tarkoittavat sitä, että tiemme erkanevat aina toviksi. Maatöiden alkamisajankohtaa on kuitenkin aivan mahdoton tietää etukäteen (..tämä toisinaan on varsinkin tällaiselle kalenteriaan kuuliaisesti seuraavalle tyypille haastavaa), mutta useimmiten hommat ajoittuvat toukokuulle ja syyskuulle. Maanviljelystyöt, nimenomaan viljan viljelystä puhuttaessa, kun monesti ovat täysin säistä riippuvia. Siinä missä joku hehkuttaa pitkää hellejaksoa, Matti tanssii sadetanssia viljan kasvamisen takia. Kun aika on kypsä (kirjaimellisesti), Matti pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa ja suuntaa toiselle paikkakunnalle. Maajussin morsiamen onkin siis osattava suhtautua melko joustavasti ja kärsivällisesti miehensä menoihin. Mutta ihan yhtä kärsivällisesti ja joustavasti maajussi suhtautuu meidän taloudessamme vauhdikkaan avopuolisonsa säntäilyyn paikasta toiseen töiden merkeissä.
[2] Meidän parisuhteessamme osataan jo suhtautua jokakeväiseen ja jokasyksyiseen hetkelliseen erossa olemiseen hyvin. Joskus tekee ihan hyvääkin ikävöidä toista! Mielestäni on huiman kunnioitettavaa kuinka Matti käyttää myös suurimman osan kesälomistaan viljelystöihinsä. Siitä yhteisestä ainoasta kesälomaviikosta on vaan osattava ottaa kaikki irti. Eppu oli paljon mukana peltohommissa Matin kanssa, mutta jäi toisinaan myös minun seurakseni kaupunkiin. Nyt, kun koiraa ei enää ole, huomaan, että yksin oleminen on pidemmän päälle puuduttavaa: Matin paiskiessa hommia näenkin paljon ystäviäni ja vietän laatuaikaa perheeni kanssa.
[3] Pyrimme siihen, että emme puhu iltaisin päivätöistämme kotona. Tekee hyvää jättää työasiat töihin ja keskittyä kotona niihin muihin arkisiin asioihin. Bloggaaminen, valokuvaaminen ja Matin maanviljely näkyvät kuitenkin myös työpäiviemme ulkopuolella niin, että ne pakostikin nousevat keskustelunaiheiksi. Alan olla jo melko hyvä maanviljelyn termistössä. Tiedättekö te, mitä ovat puimuri, kiertokoe ja kyntäminen? Toinen voikin opettaa toiselle paljon, kunhan kuunteleva osapuoli vain on kiinnostunut aihepiiristä. Tosin tekee myös äärimmäisen hyvää, että molemmilla on ne omat juttunsa.
BONUS! [4] Olympuksen suunnittelijoille suuren suuri kiitos siitä, että ovat keksineet langattoman wifi-yhteyden puhelimen ja kameran välille. Kun hovikuvaaja on paiskimassa hommia pellolla, blogia työkseen kirjoittavan morsion on pärjättävä omillaan kuvaushommissa, kuten näitä kuvia ottaessani.. ;)
Maajussin morsiamen huomioita on varmasti niin monta kuin on maajussin morsiamiakin. Itse jään töiden takia aina kaupunkiin, kun Matti lähtee pellolle, joten en voi puhua kuin omista fiiliksistäni. Jo seurustelun alkumetreillä Matti kuitenkin totesi ihastuneensa persoonalliseen tyyliini ja manselaiseen meininkiini, joten tiedän, että häntä ei haittaa, vaikka en kumppareissa pellon reunalla ole ihan oman vahvuuslajini äärellä. Ja kuten sanoin, on hienoa, että molemmilla on ne omat juttunsa. Toivokaamme siis rakkautta tämän kauden maajussien elämään!
