Päivitin blogini Facebook-ryhmään tälläisen statuspäivityksen perjantaina:
Noin yhdeksää tuntia myöhemmin Espoon Metro Areenalla ei sitten enää niin naurattanutkaan.
Kun Jarppi seuraavalla kerralla ilmestyy eteeni jauhotykin kanssa, en ala vilkuttamaan vimmatusti ja huutamaan ”Terkkuja äitille!”, vaan maastoudun vikkelästi penkin alle.
Vaikka jauhopöllähdys ei ollutkaan kohdistettu meihin, vaan erääseen ”onnekkaaseen” edessämme istuvaan leidiin, saimme osamme jauhotuksesta ja siinä sitä sitten loppulähetyksen ajan puhalleltiin jauhoa pois puhelimen sisuksesta (NOORA puhelin piiloon jos Duudsoni ilmestyy eteesi!) ja ihmeteltiin upouusia mustia farkkujani, jotka olivat nyt harmaat.
Kun jauhosumu laskeutui (eritoten Matin päälle), me oltiin tietenkin kaikki ihan fiiliksissä siitä, että ”nyt taatusti näyttiin telkkarissa”. Siksipä naputtelin heti mamille viestin.
Noora: ”Näitkö, näitkö, me heilutettiin sulle?”
Mami: ”Ette te näkyny. Nyt on mainoskatko.”
Noora: ”AI EI NÄKYNYT JAUHOTYKKIÄ OLLENKAAN?”
Mami: ”Ei.”
Se olikin vaan mainostaukoviihdettä katsojille. #%&%&!*, sanon minä.
The unforgettable evening with the Extreme Dudesons.
