Muistan istuneeni eturivissä Antin keikalla kymmenen vuotta sitten Tampere-talossa. Hurmaava pörröpää valloitti persoonallaan jo tuolloin, mutta nyt, vuonna 2015,  Antti 2.0  on jotain-aivan-käsittämättömän-huikeaa.

Maanantaina otettiin siis kymmenen vuoden takainen kokemus uusiksi. Loppuunmyydylle salille, karismalla, joka räjäytti fiiliksen kattoon. Tuiskun ei tarvinnut edes sanoa mitään, kun yleisö oli jo kierretty pikkusormen ympärille. Yleisössä istui, tai oikeastaan bailasi, tyttöjä ja poikia, naisia ja miehiä, ja taisinpa bongata joukosta muutaman isoäidinkin. Unohtamatta meitä, kahta tuiskuttajaa, jotka antoivat kameran ja äänihuulten laulaa. Iina osoittautui onneksi yhtä kovaksi tuiskuttajaksi kuin minäkin.

On aina ihana nähdä jonkun tekevän työkseen jotakin, jota sydänjuuriaan myöten rakastaa. Tuisku pomppi lavalla sellaisella energialla, että hänen menolleen ei voinut kuin taputtaa raikuvasti, kerta toisensa jälkeen.

Ja kuten hän itsekin totesi:

” On ihan okei kuunnella Suomen kovinta pop-tähteä.”

Antaa tuiskuttaa vaan.

His name is Tuisku. Antti Tuisku. And he is *!?#^?!* amazing.