Sadepäivänterkkuja täältä moro! Onpa jotenkin käsittämättömän virkistävää kuunnella sateenropinaa ja samalla surautella ompelukoneella keittiön pöydän ääressä. Pannullinen kahvia on kuumana ja iltapäivän aikana on valmistunut läjä donitseja, joita olen kaivannut elämääni jo pitkän tovin. Kun kuulin, että hiusdonitsit ovat tekemässä taas vahvaa comebackia, keksin nimittäin ompelukoneelleni tekemistä.  Surauttelin itselleni jämäkangassuikaleista näitä klassikkoponnareita, jotka pitävät hiukset napakasti pois kasvoilta meikkejä pestessä ja ovat huomattavasti hellävaraisempia sotkunutturatyökaluja mitä monet muut ponnarit ovat.

”Leikkaa haluamasi pituinen pätkä kankaasta ja taita se pitkittäissuunnassa kaksin kerroin. Ompele nurjalta puolelta yhteen ja käännä putkilo oikein päin. Pujota putkiloon hakaneulaa apuna käyttäen kuminauha. Solmi kuminauhan päät tiukasti yhteen ja piilota solmukohta putkilon sisuksiin. Voit ommella putkilon umpeen käsin, mutta donitsin sulkeminen onnistuu myös surauttamalla päät umpeen ompelukoneella. Valmista!”

Innostuin samalla askartelemaan ystävälleni kortin, josta hän saa näppärästi irrotettua itselleen käyttöön myös hiusdonitsin. Leikkasin pahvista ympyränmuotoisen palan kasvoiksi ja samaisesta donitsikankaasta hahmolle paidan. Liimasin palat taustapahviin ja kiinnitin silmiksi kaksi liikkuvaa silmää. Hiuksiksi valitsin vaaleaa narua, josta kiinnitin osan sotkunutturasta irronneiksi kiharoiksi ja osan nutturaksi (parilla  pistolla pahvin läpi neulalla ja langalla). Donitsin sujautin nutturaosuuden ympärille ja ompelin sen kummastakin kulmasta yhdellä pistolla kiinni korttiin. Kortin takapuolelle kirjoitin, että nämä solmut aukaisemalla donitsi irtoaa käyttöön. 2in1 – kortti ja pieni itsetehty lahja samassa paketissa!

Iloista lauantai-iltaa kaikille. <3