Sain tuon pienen Eiffel-tornin palkinnoksi äidiltäni kiivettyäni kovasta korkeanpaikankammostani huolimatta Rautarouvan huipulle kuusi vuotta sitten. Se on siitä lähtien ollut yksi rakkaimmista aarteistani ja sitä katsellessa mieleen palaa aina minun ja äitini ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka. Vaikka olen palannut Pariisiin vielä tuon kokemuksen jälkeen toistekin, jäin suosiolla odottelemaan maankamaralle, kun Roosa ja Matti nauttivat maisemista yläilmoissa. Tuo hetki on piirtynyt mieleeni äärimmäisen hyvin. Hain takeaway-kahvin pienestä kahvikojusta, istahdin puistonpenkille ja katselin kuinka kaupustelijat pinkoivat polkupyöräpoliiseja karkuun. Kaivoin esiin juuri hetki sitten ostamani Louis Vuittonin Paris-matkaoppaan ja nautiskelin lämmöstä. Rakastavaiset kuhertelivat viereisellä penkillä ja toisaalla äiti yritti saada pientä poikaansa pysymään paikoillaan ottaakseen turistikuvia. Poika näytti kieltä ja yritti kiivetä lyhtypylvääseen.

Se oli sellainen pariisihetki.

Kun Romain Puértolasin teos Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven (2015) ilmestyi suomeksi, yritin turhaan metsästää sitä kirjastosta. Kaikki olivat ilmeisesti ihastuneet Fakiiriin joka juuttui Ikea-kaappiin (2013) niin kovasti, että halusivat ahmia suihinsa välittömästi myös Puértolasin uutukaisen. Minä en raaskinut kovakantista kirjaa hankkia kirjahyllyyni, joten päätin jäädä odottamaan pokkarin ilmestymistä.

En varsinaisesti ollut perehtynyt kirjan juoneen ennen kuin se jo tipahti postiluukusta alas. En tiennyt sen olevan niin koskettava. Koska Pariisi on minulle ja mamilleni niin kovin merkitsevä kaupunki, oli Nessu-paketille käyttöä, kun kirja kertoikin erityisen liikuttavan tarinan äidinrakkaudesta. Ranskalainen posteljooni Providence on nimittäin matkalla hakemaan Marrakechiin vakavasti sairasta adoptiotytärtään Zaheraa, kun tuhkapilvi muuttaa tämän suunnitelmat. Islannissa purkautunut tulivuori pitää lentokoneet maassa ja äiti on valmis tekemään mitä tahansa päästäkseen tyttärensä luokse.

Hän jopa uskoo oppivansa lentämään.

Tarina aiheuttaa sinulle sydänsuruja, liikuttaa sisintäsi ja koukuttaa. Kaunis tarina, äärettömän kaunis tarina. Äsken, kun käänsin esiin kirjan viimeisen sivun, en halunnut, että se vielä loppuisi. Itkettävän ihana kirja.

Nähkäähän lennokkaita unia. <3