On tullut aika esitellä teille possuni. Hän on kaunis, hän seisoo tukevasti kolmella jalallaan työhuoneeni hyllyllä ja ilahduttaa tutulla ja turvallisella töllötyksellään. Hän ei ole täydellinen, mutta siitä huolimatta esineenä kovinkin tärkeä. Hän on jalaton keramiikkapossuni.
Ensimmäinen kesätyöni juontaa historiansa monen monen vuoden taakse. Aloitin työurani kitkemällä taloyhtiöiden istutuksia ja keräämällä roskia. Nautin työstäni kovastikin varsinkin aurinkoisina päivinä. Harmi vain, että Suomen kesät eivät kovin aurinkoisia enää tuolloinkaan olleet. Mutta takaisin possuuni. Eräänä päivänä tyhjensin piharoskista, kun pussista esiin kierähti tämä kolmijalkainen possu. En tiedä possun historiasta sen tarkemmin. Se on todennäköisesti heitetty roskiin rikkinäisenä, eikä sitä neljättä jalkaakaan roskapussista kuitenkaan löytynyt. Puhdistin tuon hurmaavan otuksen ja laitoin talteen.
En oikein tiedä, mikä tuossa rikkinäisessä esineessä viehätti niin kovasti. Ehkäpä nuo suloiset koristeet ja possun, joka on siis pankki, lämmin katse. Niinpä possu muutti meille. Yhteistä historiaa on takana jo viitisentoista vuotta. Tuskinpa tuo kaveri roskiin joutuu enää koskaan.
Someone’s trash is another’s treasure. Mikä muuten on ollut sinun ensimmäinen kesäduunisi?
