ITKETTÄVÄN IHANA LUKUVINKKI

P2199137

Sain tuon pienen Eiffel-tornin palkinnoksi äidiltäni kiivettyäni kovasta korkeanpaikankammostani huolimatta Rautarouvan huipulle kuusi vuotta sitten. Se on siitä lähtien ollut yksi rakkaimmista aarteistani ja sitä katsellessa mieleen palaa aina minun ja äitini ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka. Vaikka olen palannut Pariisiin vielä tuon kokemuksen jälkeen toistekin, jäin suosiolla odottelemaan maankamaralle, kun Roosa ja Matti nauttivat maisemista yläilmoissa. Tuo hetki on piirtynyt mieleeni äärimmäisen hyvin. Hain takeaway-kahvin pienestä kahvikojusta, istahdin puistonpenkille ja katselin kuinka kaupustelijat pinkoivat polkupyöräpoliiseja karkuun. Kaivoin esiin juuri hetki sitten ostamani Louis Vuittonin Paris-matkaoppaan ja nautiskelin lämmöstä. Rakastavaiset kuhertelivat viereisellä penkillä ja toisaalla äiti yritti saada pientä poikaansa pysymään paikoillaan ottaakseen turistikuvia. Poika näytti kieltä ja yritti kiivetä lyhtypylvääseen.

Se oli sellainen pariisihetki.

P2199130

Kun Romain Puértolasin teos Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven (2015) ilmestyi suomeksi, yritin turhaan metsästää sitä kirjastosta. Kaikki olivat ilmeisesti ihastuneet Fakiiriin joka juuttui Ikea-kaappiin (2013) niin kovasti, että halusivat ahmia suihinsa välittömästi myös Puértolasin uutukaisen. Minä en raaskinut kovakantista kirjaa hankkia kirjahyllyyni, joten päätin jäädä odottamaan pokkarin ilmestymistä.

En varsinaisesti ollut perehtynyt kirjan juoneen ennen kuin se jo tipahti postiluukusta alas. En tiennyt sen olevan niin koskettava. Koska Pariisi on minulle ja mamilleni niin kovin merkitsevä kaupunki, oli Nessu-paketille käyttöä, kun kirja kertoikin erityisen liikuttavan tarinan äidinrakkaudesta. Ranskalainen posteljooni Providence on nimittäin matkalla hakemaan Marrakechiin vakavasti sairasta adoptiotytärtään Zaheraa, kun tuhkapilvi muuttaa tämän suunnitelmat. Islannissa purkautunut tulivuori pitää lentokoneet maassa ja äiti on valmis tekemään mitä tahansa päästäkseen tyttärensä luokse.

Hän jopa uskoo oppivansa lentämään.

Tarina aiheuttaa sinulle sydänsuruja, liikuttaa sisintäsi ja koukuttaa. Kaunis tarina, äärettömän kaunis tarina. Äsken, kun käänsin esiin kirjan viimeisen sivun, en halunnut, että se vielä loppuisi. Itkettävän ihana kirja.

Nähkäähän lennokkaita unia. <3

P2199128P2199139

 


Avainsanoina , | 4 vastausta

TEININOORAN HUONEESSA

P2128577 P2128573 P2128595

Tämä tässä on maailman viihtyisin huone. Sen suojiin on ihana käpertyä, kun kaipaa täydellisen virkistäviä päiväunia tai inspiraatiota vaikkapa työprojekteihin. Se on täynnä muistoja, täynnä onnellista oloa. Nykyisin tuo huone toimii vanhempieni luona äidin työhuoneena, mutta tässä huoneessa on myös teininoora elellyt ennen kuin lintu lennähti pesästä omille siivilleen.

Ja edelleen, ihan milloin vaan, juuri silloin, kun haluan, olen tervetullut vetämään päikkärit tai yökyläilemääm maailman mukavimpaan sänkyyn, Vallilan Jaffa-verhojen katveeseen. Mutta olisikos se nyt pienen room tourin paikka! Ai nuo hyllyllä nököttävät mangustit? Ne Roosa osti äidille joskus yllätykseksi, kun olimme jouluostoksilla Ideaparkissa ja Mikki-hupparin toimme mamille Disneyland-reissultamme!

P2128583 P2128592 P2128588 P2128589

Hymytyttöpatsaat nököttävät ylähyllyllä minun ja siskoni ylioppilaskuvien vierellä ja myös seiniltä löytyy paljon aarteita. Kekkonenhan se siellä ja seinällä on edelleen myös vuosikausia sitten tekemäni ”taulu”, johon kokosin Pariisin matkaltamme muistoja talteen, kolikoita, pääsylippuja ja sen sellaista. Ja onhan mukana toki myös tämä legendaarinen kuva! Hieman repsahtamaan päässyt Furby on sekin lapsuusmuisto ja se ansaitsi paikkansa hyllyltä, kun äiti jo kerran oli päättänyt heittää sen menemään, mutta Furby olikin yhtäkkiä alkanut huudella äidin perään roskiksesta. Pakkohan se oli sieltä pelastaa!

Juuri tällaisen ympäristön tarvitsin lukioaikoina ympärilleni. Inspiroivan ja innostavan! Hyllyillä on valtava läjä sanakirjoja, joita tarvitsin englannin, ruotsin, latinan ja ranskan kielen opinnoissani ja jopa tuo äidin työpöydällä oleva Mikki-kynäteline tuo hymyn huulille. Ei siis ihmekään, että tämä on yksi niistä paikoista, jossa olen parhaimmillani. Oma itseni.

Eetua lukuunottamatta tuo veljeskaksikko ei tosin ollut teininooran aikoina maisemissa. Hyvin ovat nekin näyttäneet kotiutuvan.

Näiden nostalgisten sunnuntaikuvien kautta kohti uutta viikkoa – voikaa hyvin! <3

P2128576P2128584P2128596

 


Avainsanoina | 6 vastausta