Joku saattoikin bongata parin viikon takaisen instavideoni, jossa kiikutin filmirullaa kehitettäväksi. Rulla löytyi filmikamerani sisuksista ja arvelin sen sisältävän ennennäkemätöntä materiaalia muutaman vuoden takaa. Veikkasin etukäteen, että filmirullan sisältö olisi peräisin vuodelta 2013 tai 2014 ja saadessani valmiit kuvat käteeni luuloni osoittautuikin todeksi, kun kädessäni oli nipullinen kuvia vuoden -14 kesältä. Kuvissa me seikkailimme niin perheen kesken Hangossa kuin vietimme tätini syntymäpäiviäkin!

On siinä kyllä oma fiiliksensä, kun käy hakemassa kehitetyt kuvat valokuvaamosta eikä tiedä yhtään mitä odottaa. Tosin sama fiilis minulla oli silloinkin, kun muutama kuukausi sitten teetin valtavan läjän kuvia koneelta paperille – valokuvien selaaminen on niin ihanaa! Tämänkin nipun olen selannut läpi jo monen monta kertaa. Aion laittaa ne albumiin, mutta kalansilmäkameralla otetuissa kuvissa on niin oma fiiliksensä, että haluan myös albumin sopivan kuvien tunnelmaan.

Mutta minne viedä filmikameran filmirulla kehitettäväksi? Sepä olikin haastavampi tehtävä! Lopulta vein filmini kehitettäväksi Kangasalle, Foto Timolle, jolta hain valmiit kuvat viikko filmirullan jättämisen jälkeen. Jännitin etukäteen josko filmi olisi vaikkapa ehtinyt mennä pilalle kamerani syövereissä vuosien aikana, mutta huolehdin suotta. Pinkasta löytyi ihania kuva-aarteita ja toki mukaan mahtui myös muutama pimeänä syysiltana otettu räpsy, joihin valoa ei ilman salamaa ollutkaan ihan riittänyt. Mutta niissäkin oli tunnelmaa!

Ostin Foto Timolta uuden filmin kameraan ja tässä juuri fiilistelin, josko tämä kamera pitäisi pakata myös huomenna alkavan reissun reissukassiin..