Tiedättekö sen ohjelman, jossa se miekkonen nimeltään Cesar saa koiran kuin koiran aisoihin ja osaa kertoa kuinka äkäpussi kesytetään? Voi koirat sentään, se on aikamoinen sankari, mikäli joku kuvaustiimi ei jollain nakkipaketilla taustalla huido samalla, kun Cesar-setä muka opettaa haukkuja pelkällä elekielellä. Noh, mene ja tiedä, mutta tästä johdannosta onkin hyvä siirtyä pikku aasinsillalla mun tänään tekemään kirppislöytöön. Ostin parilla eurolla kirjan nimeltä KOIRAT, jossa esitellään eri koirarotuja kovinkin omaperäisellä tavalla. ”Isopäiset” koiranpennut sulattivat jo mun sydämen, enkä raaskikaan antaa kirjaa lahjaksi koiraharrastajaystävälleni. Samalla päätin, että tarvitsen ehdottomasti järkkäriini kalansilmäobjektiivin. Joulupukkiii, joulupukkiiii…. ;)
Tein myös toisen kirjalöydön. Pokkari nimeltään Aavikon kukka kertoo omanlaisensa tarinan eräästä aikamme huippuvalokuvamallista. Kotiin oli tupsahtanut vielä lisää koiramaista luettavaa uuden Olivian muodossa. Harvoin näkee muuten muotilehden kannessa koiria, noh tänään oli selvästi koiramainen päivä, sillä…
…löydöstäni intoutuneena lähdin illan ratoksi tapaamaan Epun kanssa loppuosaa laumastamme vanhempieni luokse. Eetu on meidän prinsessa, Eetu on nimetty leikkisästi Raisa Reikänaamaksi (muistatteko sen hahmon Putous-ohjelmasta? :D), sillä sillä on kovasti yhteneviä ilmeitä ja mulkauksia Raisan kanssa. Sielunkumppanit <3 Eetu on meidän lauman herkkä ja hauras pikku otus, ehkäpä persoonallisin koira, johon olen koskaan törmännyt. Roope-pappa alkaa olemaan jo niin vanha ja sydänvikainen, että ei se oikein jaksanut innostua bloggailusta tällä kertaa.. :(
Yritettiin mamin kanssa saada pojat poseeraamaan teille nätisti, mutta…
..Eppu oli sitä mieltä, että poseeraaminen jää toissijaiseksi vaihtoehdoksi, kun tarjolla on juustoa. Kenguru-Ede päätti pilata tämän ihastuttavan yhteiskuvan. Tarviskohan meiänkin tilata se Cesar kotikäynnille :D
Mut meidän koira osaa näyttää kieltä! Nih! Me mitään Cesaria tarvita.
Toivottavasti kukaan kissaihminen ei pahastunut näin koiratäyteisestä postauksesta ;) Moni lukija on toivonut juttuja lisää Epusta, joten tämä oli omistettu teille kaikille Eppu-faneille ;) Kertokaas hei tekin millasia karvaturreja teillä asustaa kotosalla? Ja poikaystäviä ei lasketa tällä kertaa tähän kategoriaan ;)
Huomenna tiedossa ainakin lisää lahjavinkkejä, ja taatusti kaikkea muutakin mukavaa. Tiiättekö mitä? Mä oon koukuttunu yhteen seminoloon telkkariohjelmaan. TUURIIN. Joo, ei tartte ruveta yhtään moralisoimaan, tää on tosi noloo muutenkin. Mä tästä hilpasen nyt ruudun ääreen kattomaan, millasia tarjouksia se vakuutusmyyjäsetä tänään bongaa ja joko sen työkaluosaston myyjän koira on parantunu..
Meidän täytyy vielä reenata tota poseerausta
Päivän asuja voi esitellä niin monella tapaa. Edestä ja takaa, sivusta ja toisesta sivusta, ylhäältä päin, alhaalta päin. Eppu ja Epun ensimmäinen asukuva. Meidän täytyy vielä vähän reenata tätä poseeraamista. Ainut paikka missä tähän aikaan vuodesta voi ylipäätään kuvata, on meidän valoisa parveke, johon ton mallin sai houkuteltua ainoastaan asettamalla sen lempiviltin pehmikkeeksi. Eihän tuo hienohelma nyt millään kylmällä lattialla istu, ei tietenkään! Kuinka edes saatoin kuvitella sellaista.
No siinä me sitten kökötettiin, minä kameran kanssa ja Eppu uudessa villapuvussaan. Houkuttelin sitä pysymään paikallaan makkaralla, kurkulla ja leluilla. Ja sitten yhtäkkiä
SE PYSÄHTYI!
Mä napsin ja napsin ja napsin kuvia, ja siinä ne nyt on. 38 kuvasta, nämä kolme onnistuivat. Hyvä me! :D Mä luovutin. Ei Epusta oo malliksi. Mutta kaikille kiinnostuneille tiedoksi, Epun villis on siis Made By Noora (bikinisuunnittelijasta kutojaksi, ei huono ;). Neule on kylmien päivien varalle ja tehty Novitan harmaasta Seitsemästä Veljeksestä ja uudesta Punatulkku-langasta. Kudin ei oo tasasta, eikä päättelytkään oo taatusti oikein, mutta hey c’mon on mulla sentään Marttakerhon myöntämä stipendi käsitöistä yläasteelta. Nih. ;)
Tulin kotiin aamulla. M:llä oli poikien ilta eilen ja varauduin totaaliseen kaaokseen. Mutta ei. Ei niillä varmaan ollut ollut ees hauskaa, kun mä en löytäny koko kämpästä mitään näpätettävää. Hieman turhauttavaa tälläselle pirttihirmulle. Olis ny ees joku kaatanu jotain sohvalle. Mutta ei. Ens kerralla täytyy jäädä ite näyttämään mallia miten biletetään.
Yritin alla olevissa kuvissa esitellä Epulle tapoja esiintyä edustavasti asukuvissa. Tiedetään, tänään ei ollut munkaan päivä. Päällä kuitenkin Niken huppari, GT:n farkkuleggarit ja H&M:n valkoinen pusero. Kovin rento meininki, niinkuin lauantaina kuuluukin olla.
Pakkohan sitä sitten oli lähteä Annalle testaamaan osaisiko Annan ihana Otto-koira poseerata yhtään Edeä paremmin. Ja osashan se. Kattokaa ny. Miten tota katsetta voi vastustaa? Epun pitää ottaa Otolta jotain mallikursseja piakkoin.
Now it’s time for some Salsa Salsa! Nauttikaa leppoisasta lauantai-illasta mikäli siihen on mahdollisuus ja unohtakaa syksyn pimeys ja ankeus. Kyllä se kesä sieltä pian tulee ;)