EPPU | Noora Näppilä

Tein tänään historiaa nukkumalla pitempään kuin Matti ja vieläkin tuntuu siltä, että silmät on niin unenpöpperössä ettei tää päivä ala nyt ollenkaan. Oli niin ihana herätä pitkien yöunien jälkeen; kahvit oli valmiiks kiehumassa ja koira vietynä. Aika luksusta (vai onkohan Masa näin mukava vaan siks, kun se tietää että sitten hehkutan sitä täällä blogissa, hmmmm, mitkäköhän ovat miehen motiivit?! :D). Nyt mies lähti kuitenkin hiihtoladuille (voitteko kertoa muuten, miks ihmeessä ne sukset on pakko voidella joko wc:ssä tai keittiössä, onks ihan totta että sitä hommaa ei voi tehdä ulkona?), ja mulla on ihanaa omaa aikaa bloggailla. Oon löytäny viime aikoina niiiiin paljon uutta luettavaa, että mulla menee monta tuntia nykyään päivittäin pelkkien blogien lukemiseen :D.

Arkipyhät on aikas maukkaita välipaloja näin raskaan viikon katkaisijoiksi. Näitä lisää. Hipsuttelen koko päivän noissa VILAn ihmeellisen mallisissa kotihousuissa, ja Vero Modan leppoisessa loppiaispaidassa. Sotkunutturalla mennään, ja jottei nyt ihan liian arkiseksi tämä touhu menisi, ranteessa kimaltelee Glitterin uusi rannekoru.

Eilinen ilta vierähtikin sitten eläinlääkärissä. Kökötimme odotushuoneessa odotettua kauemmin, kun edellinen potilas joutuikin pitkään leikkaukseen. Odottelu oli tälläisessä tilanteessa äärimmäisen ymmärrettävää, mutta saimme kyllä Etelä-Tampereen Eläinklinikalla niin ystävällistä palvelua, että tätä lääkäriä suosittelen vilpittömästi kaikille. Pitkän odotusajan vuoksi saimme kassillisen kaikenlaista mukavaa kalenterista Epun leluihin kotiinviemisiksi, ja kaiken lisäksi hintaakin vielä alennettiin. Rokotuksetkaan ei tuntuneet Eppua säväyttävän suuntaan tai toiseen, kun tarjolla oli nappuloita toimenpidehuoneessa. Mahtavaa asiakaspalvelua :)

Reipasta Eppua odotti vielä kotona upouusi Madagascar-Marty lelu, joka pääsikin heti rajuun käsittelyyn :D Tiedätekös muuten mitä? Eppu löysi Ella-siskonsa blogini kautta. Ellan omistaja otti blogiini sattumalta eksyttyään minuun yhteyttä, ja pian luvassa onkin sisarusten iloinen jälleennäkeminen. Ihan mahtavaa! :)

Roosa oli nähnyt unta, jossa se oli huutanut mulle pää punasena siitä, että en ollut kutonut sille samanlaista pantaa kuin mitä itselleni olin tehnyt. Kovin erikoinen uni, mutta pakkohan sille nyt sitten loppiaisen iloksi on samanlaista ruveta vääntämään, ettei sen oikeasti tarvitse ruveta suuttumaan. Ehkäpä kustomoin tämän kuitenkin hieman persoonallisemmaksi kuin omani ;)

Pssst. 70 lukijaa!! Ihan täpinöissäni oon täällä, kun taas meni yksi rajapyykki rikki :)

Ja kun kana on kotona, se tarkoittaa myös sitä, että kanan pikkuomistajakin on taas kotona. Poikien perjantai-ilta maalla oli sujunut oikein rattoisasti. Eppu ei ollut arvostanut kuitenkaan tervetuliaisiksi pihaan rakennettua lumiukkoa, vaan oli pitänyt kivan pikku huutokonsertin aina, kun oli kyseiseen herraan törmännyt.

Ja koska kana on kotona, ja kanan omistaja on kotona niin tokihan kanan omistajan omistajakin on kotona.

Tai oli kotona, kunnes Matti taas kipaisi salibandya säbäilemään ja tilalle kehiin asteli Roosa parin ihastuttavan karvattoman kaverinsa kanssa. Meillä on tänään plikkojen leffailta, joka käynnistyy kiistalla siitä kumpi meistä on kumman kelkassa, Jacobin vai Edwardin. ;) Roosaan vetoavat selvästikin enemmän tuollaiset kalmankalpeat vampyyripojat, mut kyl mää ehkä kuitenkin mieluummin hengailisin tuon susipojan kanssa ;)

Nyt koirat kainalossa sohvalle ja Twilight pyörimään. Lauantait ja kolmipäiväset viikonloput on parhautta <3

Noora Näppilä

Avainsana-arkisto: EPPU

Kotihousupäivä

Kana on kotona